Espanjan Andalusia: Ratsastusta ja hyväntekeväisyyttä (mukana laukkavideo)
Ratsastuslomallani
Andalusian Mollinassakoin rentouttavaa ratsastusta ja näin aimo annoksen
paikallista hyväntekeväisyyttä. Ratsutilan omistaja Christine Hartfield
pyörittää tilaa vähintään yhtä paljon sydämellä kuin laskukoneella ja käyttää osan
bisneksensa voitosta erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Ratsutila henkii perinteistä Andalusiaa
Ratsutilan
filantropialla on vuosisataiset juuret. 1800-1900 -lukujen taitteessa kauniin
valkoiseksi rapatun tilan omisti Malagan lääketieteellisen instituutin
johtaja, kuningastakin hoitanut lääkäri, joka pyöritti tilaa 12-lapsisen
perheensä virkistyskäyttöön. Siinä sivussa hän paransi kyläläisiä maksutta
ja jakoi heille auliisti maatilan antimia.
Ratsutilaa ympäriövät upeat niityt ja pellot
Tilan nykyiset
omistajat, englantilaiset Christine ja Paul Hartfield, jatkavat jaloja
perinteitä. He työllistävät kylän väkeä, järjestävät keräyksiä kylän
lapsille ja antavat kodin lähialueen hylätyille koirille ja hevosille.
Kiitokseksi sydämellisestä yhteistyöstä kylä lahjoitti Hartfieldeille hauskan
hevosenpään muotoisen oksaveistoksen, joka komistaa nyt ratsutilan ruokasalia.
Paikallisen hyväntekeväisyyden lisäksi Hartfieldeilla on hyväntekeväisyyskohteita
myös Afrikassa.
Rescue-koirat odottavat emäntää
Hartfieldit ostivat
Mollinan maatilan vietettyään Espanjassa useita talvia ja kyllästyttyään lopulta
hevosenpitoon koleassa Englannissa. Viiden vuoden remontoinnin jälkeen satoja vuosia vanha tila
nousi ammatikseen rakennuksia korjaavan Paulin
käsissä uuteen kukoistukseen.
Ratsutilan sisäpiha kutsuu nauttimaan auringosta
Ratsut käpäisivät sisäpihalla ryhmäkuvassa
Ratsastin viikonloppuna sekä
maastossa että tunneilla. Loma alkoi
katsausratsastuksella, jossa opettajat arvioivat asiakkaiden
ratsastusosaamisen maastoryhmän tasoa silmällä pitäen. Pääsin rivakkaan
laukkaryhmään, jossa leppoisten käynti- ja ravipätkien lomassa karautimme laukkaan
kyläteillä, oliivipuutarhoissa - ja säpäkästi ylämäkeen keväisissä
viljapelloissa. Vaikka hevosista löytyi moottori ja ne tiesivät odottaa
”ihanaa laukkaa”, ne pysyivät hyvin käsissä. Maastolenkit olivat niin
hauskoja, että teen niistä myöhemmin erillisen postauksen kuvineen ja
lisävideoineen.
Yksi lukuisista oliivipuutarhoissa avautuvista laukkasuorista
Maastoratsastus kulkee paikallisen maatilan - ja räkyttävien koirien - sivuitse
Kouluratsastustunnit
pidettiin joko suurella katetulla avoseinäisellä kentällä tai pienemmällä
ulkokentällä. Molemmat kentät sijaitsivat tallialueella matalaseinäisten
hevosboksien laitamilla, joten tuntejamme seurasivat sekä toiset oppilaat
että hevoset.
Valtavalla katetulla kentällä on tilaa ja raikasta ratsastaa kuumanakin päivänä
Hevoset viihtyvät suurissa olkipohjaisissa avoimissa bokseissaan
Sain opetusta nuorilta
reippailta brittinaisilta, joista moni asuu Espanjassa – osa opiskelee
ratsastuksen opettajaksi sekä Englannissa että Espanjassa. Teimme tunneilla
perustason lateraaliliikkeitä, jotka olivatkin hevosilla hyvin hallussa. Hevoset
olivat kilttejä ja kuuliaisia, mutta niitä oli ratsastettava huolella
liikkeiden parantamiseksi. Pari ratsua tarvitsi ratsastajan tukea myös
unohtaakseen kentän laidan ”epäilyttävät” liikahdukset.
Minulla oli tuuria,
sillä samaan aikaan tilalla vieraili Christinan valmentaja, marbellaistunut
GP-ratsastaja Jemma Gooding, joka antoi pienestä lisämaksusta halukkaille
turisteille kouluratsastustunnin. Sain Jemmalta hyviä vinkkejä käden
rentouttamiseen sekä pohkeenväistön ja avojen ratsastamiseen.
Ryhmäselfie hyvän kouluratsastustunnin päälle
Riitta reissasi Jemman treeniin
Christina on entinen
kenttäratsastaja, joka keskittyy nyt rauhallisempaan menoon, mutta haluaa
pysyä hyvässä vireessä taitavan valmentajan avulla.
Christine Hartfield ja upea P.R.E.valmennustunnillaan
Christinan hevoset
elävät raikasta maalaiselämää. Ne huilaavat katoksen suojassa tilavissa olkipohjaisissa
matalaseinäisissä bokseissaan, joista voivat seurata henkilöstön
työskentelyä ja seurustella tallikoirien kanssa. Hevoset ja talli hoidetaan
perienglantilaisella hevososaamisen täsmällisyydellä. Roskat ja jätökset
siivotaan samantien eikä satulahuoneen marmorilattialla(!) näy
pölyhiukkastakaan.
Kuolaimet ojennuksessa
Satulat ja lattia englantilaisessa ratsastusryhdissä
Hyvä on elellä tilavassa boksissa
Christina hankkii
hevoset lähialueelta. Moni ratsu on rescue-hevonen, joka on ostettu hetkeä
ennen joutumista teurasautoon, esimerkiksi kun entiset omistajat ovat ostaneet
”kauniimman” eikä entiselle ole ollut enää käyttöä. Christina kouluttaa
hevoset avuille, jotka pohjautuvat yhteistyöhön ratsastajan kanssa – ei hevosen
alistamiseen. Christina haluaa myös säilyttää hevosten oman luonteen, niinpä
sainkin alleni lukuisia eri tyyppisiä ratsuja. Voimakkaan ja kuuliaisen P.R.E.-
Rubion kanssa koin upeimmat maastolaukat, kookas ja hitaasti syttyvä
P.R.E.-Gorrion antoi esimakua hienosta kouluratsastuksesta, hispanoarabi-Varon
totteli kiltisti koulutunnilla, mutta piti kärkiratsuna opas-ratsastajansa
hereillä maastossa, ranskalaisrotuinen Ramon sopi hyvin andalusialaismaisemiin
ja vaquero-taustainen Miki kertoi maastossa joka solullaan haluavansa mieluiten
laukata.
Ihana Rubio, P.R.E. (kuva Minna Heikkilä)
Vauhdikas maastoheppa Miki (kuva Heli Hirvelä)
Ranskalainen ratsuni (kuva Annukka Valkama)
Ratsastusloma Espanjassa
on minulle myös silmänruokaa ja makuhermojen kutkuttelua. Ihastelin kauniisti
entisöidyn maatilan pikantteja suihkulähteitä, mosaiikkisia portaita ja
rautataoksin koristeltuja jyhkeitä puuovia. Yövyin kahden hengen studiossa,
jossa molemmilla oli omat makuu- ja kylpyhuoneet. Jos olisi ollut kesä, olisin
pulahtanut takapihalle rakennettuun uima-altaaseen.
PIhaa koristaa kulkakalalammikko suihkulähteineen
Espanjalainen ruoka
juurruttaa minut monella tapaa tukevasti ruokapöytään. Etenkin tapas-illallinen
sardiini-, liha-, ja katkarapuannoksineen patatas bravas -perunoilla
ryyditettynä toimi mainiosti. Kyytipoikana maistui talon valko- ja punaviini,
joita sai ostaa myös kotiin. Maatilan entiseen kappeliin rakennettu
ruokasali muhkeine takkoineen oli nähtävyys sinänsä.
Entiseen kappeliin rakennettu ruokasali
Koska olin yhdistetyllä valokuvakurssilla
ja ratsastuslomalla, piipahdin puoleksi päiväksi valokuvaamaan läheiseen Antiquearn
historialliseen 5000 vuotta vanhaan kaupunkiin, jonka ylpeyksiä ovat
pronssikautiset dolmini-rakennelmat, roomanaikainen kylpyläraunio, maurilainen
linna, goottilaiset kirkot, renessanssiajan lähteet, barokkityyliset
kellotornit sekä lukuisat luostarit, palatsit ja pyhätöt. Korkealta
kirkkomäeltä avautui upea maisema kaupungin tiilikattojen yli auringonlaskuun.
Antequera vilisee rakennushistoriaa
Täytyy kuvata ilta-aurinko! (kuva Heli Hirvelä)
Illastin seurueeni
kanssa iberialaisessa ravintolassa, jossa herkuttelin saksilla
paloiteltua mureaa mustakalaa. Ravintola oli lähes tyhjä saapuessamme iltakahdeksalta,
mutta kuhisi perheitä poistuessamme kello kymmenen kieppeillä. Lapsilta ei siis
ollut pääsy kielletty iltaravintolaan, mutta eipä heistä ollut aikuisille
mitään häiriötäkään.
Auringonlasku Antequerassa
Jos olisi ollut aikaa,
olisin piipahtanut päiväreissulla myös Córdoban perinteisessä
ratsastusnäytöksessä. Ihan jo sen vuoksi, että kuningas Filip II kehitytti
P.R.E.-hevosrodun Córdobassa 1500-luvulla. Täytyy mennä takaisin!
Kertakaikkisen upea ja ikimuistoinen loma! Ihanaa että eläimistä pidetään niin hyvää huolta ja mukaan mahtuu kaikki taustoista huolimatta - Hartfieldit tekevät upeaa työtä monella saralla! Kiitos, tästä postauksesta tuli todella hyvä mieli ja tunnelmaan pääsi oikein hyvin mukaan xx
Onpas ihana paikka! Hienoa, että tuollaisia vielä löytyy. Pariskunta tekee hienoa työtä. Laukkapätkä oli myös kiva, nousi muistot mieleen omista maastoratsastuksista vuosien takaa :)
Aivan mahtavan kuuloinen loma! Ja kaikista kuvista aivan huokuu miten onnellisia hevosia ( ja varmasti myös ihmisiä ) tuolla tilalla asuu. Ihana, tälläisiä paikkoja sitä tukisi mielellään yöpymällä vaikkei hevosen kyytiin uskaltaisikaan.
Lähden tuonne uudestaan kunhan olen vähän käynyt HEXploren muitakin mielenkiintoisia kohteita.Princessan kanssa koetut laukat viljapelloilla jäivät mieleen.
Kertakaikkisen upea ja ikimuistoinen loma! Ihanaa että eläimistä pidetään niin hyvää huolta ja mukaan mahtuu kaikki taustoista huolimatta - Hartfieldit tekevät upeaa työtä monella saralla! Kiitos, tästä postauksesta tuli todella hyvä mieli ja tunnelmaan pääsi oikein hyvin mukaan xx
VastaaPoistaKiitos kommentista! Hyvä mieli tuli reissullakin - monesta syystä:)
PoistaOnpas ihana paikka! Hienoa, että tuollaisia vielä löytyy. Pariskunta tekee hienoa työtä. Laukkapätkä oli myös kiva, nousi muistot mieleen omista maastoratsastuksista vuosien takaa :)
VastaaPoistaJuu, laukkapätkät ovat reissujen aatelia! Suosittelen lämpimästi lähtemään uudelleen maastoratsastukselle - kun kärpänen on kerran purrut:)
PoistaAivan mahtavan kuuloinen loma! Ja kaikista kuvista aivan huokuu miten onnellisia hevosia ( ja varmasti myös ihmisiä ) tuolla tilalla asuu. Ihana, tälläisiä paikkoja sitä tukisi mielellään yöpymällä vaikkei hevosen kyytiin uskaltaisikaan.
VastaaPoistaHyvä idea sinänsä... why not! Paikka voisi olla hyvinkin tukikohta, josta käsin tehdä ekskursioita lähialueen nähtävyyksiin.
PoistaLähden tuonne uudestaan kunhan olen vähän käynyt HEXploren muitakin mielenkiintoisia kohteita.Princessan kanssa koetut laukat viljapelloilla jäivät mieleen.
VastaaPoista