Kavioliiton Katja ja Korumies-Arvi: Rohkeasti ratsastusmatkalle!

Tampereen hevosmessut keräsi ennätysmäärän kävijöitä. Tämä näkyi myös Blackhorse-lavalle, jossa juttelin Kavioliiton Katja Ståhl:n ja Korumies-Arvin kanssa Horsexplore-ratsastusmatkatoimiston reissuista ”mitä, miksi, miten ja kenelle”. Katsomo täyttyi seisomapaikkoja myöten. Huomaa, että ratsastusmatkailu kasvattaa vauhdilla suosiotaan – ja kiinnostaa! Koska kaikki eivät päässeet paikan päälle, lupasin tiivistää blogiin lavalla käytyä keskustelua. 

Kavioliiton Katja Ståhl jututtu Korumies-Arvia ja minua Horsexploren matkoista

Katja ja Arvi ovat molemmat reissanneet omien ryhmiensä kanssa unkarilaisella lännenratsastus-ranchilla. Lisäksi kavioliittolaiset starttaavat toukokuussa Portugaliin dressage-lomalle ja Korumiehen äijäreissua suunnitellaan Unkariin taas lokakuussa. 

Katjaa hymyilyttää Kavioliiton Unkarin-reissun albumi

Muisteltiin Arvin kanssa äijien Unkari-reissua

Tampereen hevosmessut

Patsastelimme Arvin kanssa lavalla lempihatuissamme. Arvin kuontaloa koristi tuttu niittilippis, minulla oli Mongoliasta ratsastusreissulla hankkimani mongolinaisen hattu. Siitä Katja nappasikin aasinsillan ensimmäiseen aiheeseemme: ratsastusreissu irrottaa arjesta. 

Tällainen kansallismyssy tarttui matkaan ratsastusreissulta Mongoliaan (kuva: Annukka Valkama)

Irti arjesta. Ratsastusreissun erilaisuus pysähdyttää ja valtaa koko mielen. Vaikka ratsastin aikoinaan Mongolian aroilla tapaamatta viikon aikana oikeastaan muita kuin lampaita, villihevosia ja satunnaisia jurtassa asuvia paimentolaisia, en tuntenut oloani hetkeäkään tyhjäksi. Mongolian arojen autius täytti sielun ääriään myöten. Niinpä kotiin palattuani työpalaverien asiakeskustelut kuulostivat välillä jonninjoutavalta hiusten halkomiselta.  

Ihana vaellushevoseni Mongoliassa

Hevosrodut ja kulttuurit ovat rikkaus: Maailman talleilla oppii arvostamaan eri hevosrotuja niiden luontaisessa ympäristössä. Olen oppinut arvostamaan pientä, sitkeää ja vähäpätöisen näköistä vuoristohevosta ihan yhtä paljon kuin korskeaa kouluratsastuslusitanoa. Nautin myös hevosten laidunelämän seuraamisesta. Muistelimme lavalla Katjan kanssa taannoista Portugalin-matkaa, jossa piipahdimme maastoratsastuksella tervehtimään tammavarsoja laitumella. Vaikka ratsuinamme oli oreja, ei kellään ollut hätäpäivää uteliaiden tammojen hyöriessä ympärillämme.

Kenelle ratsastusmatkailu sopii: Kenelle vaan! Ratsastusmatkoja löytyy joka lajista: koulua, esteitä, vaelluksia, working ranch –lomia ja ratsastussafareita. Kohteita löytyy myös eri osaamistasoille. Esimerkiksi Portugalin kouluratsastuskohteissa dressage-hifistelijä saa lähes valmennustyyppistä opetusta Unkarissa, Puolassa, Kroatiassa ja monessa muussakin kohteessa ratsaille otetaan myös ensikertalaisia. Arvi kertoi yleisölle isänsä laukanneen tyytyväisenä Unkarin El Broncon maastossa vain hyvin vähäisellä ratsastuskokemuksella. Olisikohan ratsastusmatkailu laajemminkin keino houkutella pojat ja isät ratsaille?

Pojat ratsailla äijäreissulla Unkarissa

Eikö reissaaminen vierailla hevosilla pelota?: No ei erityisesti. Totta kai on tiedostettava, että ratsastus on riskialtis laji, mutta totta puhuen aristelen joskus enemmän kotitallilla kuin Afrikan ratsastussafarilla. Miksi? Koska ratsastuskohteiden luontoäänet, jyrkät maastopolut ja ratsastustehtävät ovat sikäläisten hevosten arkipäivää. Niinpä ratsuni säilyi Botswanassa viilipyttynä, vaikka törmäsimmekin yllättäen metrin päässä heinikossa gnu-ateriaa ahmivaan gepardiin. Hevoset eivät singahdelleet silloinkaan, kun paikallinen maajussi törhyytti kolisevalla puimurilla laukkaryhmämme perässä. Eikä P.R.E.-ratsuni nikotellut Espanjassa, kun opas päätti oikaista puistossa portaita pitkin maantielle. 

Costa Bravassa oikaistiin portaita pitkin...

...ja Botswanassa yllätettiin gepardi saaliin kimpussa.

Ratsastusmatkailu on eettistä: Vastuullinen matkanjärjestäjä antaa myös palautetta. Albaniassa yhteistyötalli vaihtoi uudet ”asiakasystävälliset” satulat takaisiin vanhoihin, kun ratsastusmatkatoimistot pitivät niitä hevosille parempina. Matkatoimistot pitävät siis yhteyttä talleihin sekä valvonnan, neuvonnan että tuotekehittelyn puitteissa. Toimistot myös vaihtavat tietoja keskenään ja edistävät yhdessä hevosten asiaa. Hyvinvoiva hevonen on kaikkien tavoite.

Rannalla Joonianmeren rannalla Albaniassa

Ratsastusreissulla kokee ratsastuselämyksiä: ”Hei, tämä on SUOMI!”, naurahti Korumies-Arvi, kun Katja kyseli lavalla Arvin rantalaukkakokemuksista. Rantalaukat saattavat olla Suomessa ilmastosyistäkin harvinaista herkkua, mutta maailman ratsastuskartta vilisee mainioita rantalaukkakohteita. Missä merenrantaa, siellä rantalaukkaa… oli sitten kyse Euroopasta, Afrikasta, Amerikasta tai vaikka Australiasta. Laukkakavioiden läpsähdys tiiviiseen kosteaan rantahiekkaan on äänimaailman aatelia!

Rantalaukkaa Costa Ricassa

Kouluratsastuskohteissa olen puolestani kokeillut jotain, mistä en kotimaan ratsastuskouluissa ole voinut edes uneksia. Portugalin ja Espanjan opetusmestariratsut ovat siivittäneet minut piaffiin, passageen, espanjalaiseen kävelyyn ja laukkapiruettiin, vaikka olen vain  keskitasoinen ratsastaja. Piti vaan noudattaa tarkoin opettajan ohjeita ja olla estämättä ratsua tekemästä hienoja liikkeitä. 

Espanjalaista kävelyä Portugalissa (kuva Erica Flinck)

Mitä matkalle mukaan?: Mahdollisimman vähän ja tarpeeksi. Kohteesta riippuen pakkaan mukaan vaellus, koulu- tai esteratsastusvarusteet ja huomioin mahdolliset säätilan muutokset. Matkustan ratsastuskengissä ja pakkaan käsimatkatavaroihin yhden ratsastusvaatekerran kypärineen. Olisi kurjaa kadottaa ratsastusvarusteet lyhyellä viikonloppureissulla!
VIDEO

Haluatko lukea lisää Katjan ja Arvin reissuista? Tässä linkkejä
Korumies-Arvin äijäreissu Unkariin
Kavioliiton syysreissu Unkariin
Kavioliiton kevätreissu Unkariin

Tekeekö mieli ratsastusreissulle, muttet osaa päättää minkä tyyppiselle reissulle lähtisit? Tästä Rantapallossa julkaistussa linkissä on vinkkejä eri ratsastusmatkatyypeistä.

Lähden syyskuussa ratsastusvaellukselle Georgiaan. Ota yhteyttä jos kiinnostaa!