Äijät ratsailla: Korumies-Arvin kanssa Unkarin lännenranchilla
Unkarilainen
El Bronco ranch kutsui taas – tällä
kertaa Korumies-Arvin äijäreissulle, jonne rohkeni mukaan muutama nainenkin.
Korumies-Arvin äijäreissulla
Suomen
ratsastuksen harrastajasta vain kourallinen on poikia tai miehiä. Se on
harmillisen vähän, sillä harrastajien monipuolisuus olisi hyväksi lajille kuin
lajille. Niinpä esteratsastusta harrastava Korumies-Arvi
rohkaisee poikia ratsaille ja kokosi sanojensa tueksi äijäryhmän länkkäröimään Unkariin. ”Äijien” iloista ratsastusta seuratessani tuli mieleen, että
lännenratsastus voisi innostaa poikia satulaan enemmänkin. Sen verran rentoa
oli meno sekä tekniikkatunneilla että maastossa.
Hevoset on jaettu - järjestäydymme tunnille tai maastoon
Korumies ja quarter
Arvin
porukka oli hauskan heterogeeninen: ikähaarukka vaihteli 12 vuodesta lähes
seitsemäänkymmeneen. Joukkoon mahtui niin kokenut ratsastusvalmentaja,
ensimmäistä kertaa satulaan istahtava ja kaikkea siltä väliltä. Olipa joukossa
kaksi näkövammaistakin. Reissu pelitti hyvin, sillä El Broncon hevosmiehet valitsivat kaikille sopivat hevoset,
räätälöivät sopivat tehtävät ja jakoivat ryhmät sekä tunneille että
maastolenkeille.
Paintit ovat oman talon kasvatteja
Menen yleensä tällä söpöllä appaloosatammalla
Viikonloppu
alkoi tekniikkatunnilla, jossa
opittiin lännenratsastuksen alkeet: liikkeellelähtö, kääntäminen,
pysäyttäminen, peruutus sekä ratsastus kaikissa askellajeissa. (tässä linkissä lisää tietoa ja videoita El Broncon tekniikkatunneista). Äijät
istuivat lännenratsujen selässä napakasti ja opettelivat kuuliaisesti uutta
ratsastustyyliä. Hankalinta oli kuulemma luopua ohjastuntumasta, nojata
rennosti taaksepäin sekä hidastaa ja pysäyttää hevosta cowboy-tyyliin jalkoja
eteen ja painoa taakse siirtämällä. Tekniikkatunti oli siis yhtä paljon uuden tekniikan opettelua kuin vanhasta
tekniikasta luopumista.
Oppitunnilla..
...kuunnellaan opettajaa...
..välillä kentällä, välillä maneesissa
Maastoon päästiin joka päivä, oli ratsastajan kokemustaso mikä
tahansa, sillä meidät jaettiin vauhdiltaan ja askellajeiltaan sopiviin ryhmiin.
El Broncon maastoreitit risteilevät hiekkapohjaisessa rauhallisessa kansallispuistossa, jossa riittää
käynti-, ravi- ja laukkapätkiä. Pienten alkusäätämisten jälkeen laukat saatiin
sujuviksi, kun vekkuleimmat paintit oli siirretty ”omille paikoilleen”
ärisemästä takana laukkaaville kavereille. Reissun viimeisessä maastossa pojat
päästelivät vauhdikasta laukkaa oksia väistellen hauskaa mäkistä mutkatietä
pitkin. (lue lisää El Broncon
maastoreiteistä ja katso videoita tästä linkistä).
Maasto odottaa kesää...
Kansallispuiston rauhassa on kiva ratsastaa
Reitti kulkee kansallispuiston teillä ja poluilla
Erityisen
hienoa oli seurata sokean ratsastajan
taitavaa menoa sekä tekniikkatunneilla että maastossa, jossa hänen
vierellään ratsasti ”hätävaraköydellä” varustettu hevosmies. Köyttä ei taidettu
kiristää maastossa missään askellajissa, sillä sokean ratsastus oli hevosmiehen mukaan harvinaisen
rentoa, harmonista ja hevosystävällistä. Olen ratsastanut joskus Costa Ricassa
ja Argentiinassa säkkipimeässä yössä sokkona näkemättä mitään. Kummallakin
reissulla hevoset ovat tainneet pitää minusta eniten juuri silloin.
Varmuusnarua ei juurikaan tarvittu
Kevät keikkuen tulevi näköjään
Unkarissakin. Vaikka oli
jo maaliskuun puoliväli, päättivät ilmojen haltijat ryöpsäyttää niskaamme kaksi
päivää vesisadetta, viilentää sormemme hyisessä tuulessa ja kuorruttaa lopuksi
maastopolut ohuella lumivaipalla. No, meitä hyisiin juhannuskeleihin tottuneita
suomalaisia kelit eivät pidätelleet – semminkin kun tekniikkaakin päästiin
harjoittelemaan tilavaan maneesiin.
Maaliskuun kelit vaihtelivat sateesta...
...raikkaaseen pakkaseen...
..ja saimme vähän luntakin...
...joka kuorrutti kivasti kaktukset...
Viikonloppu
lännenranchilla sujui muutenkin rentoon äijätyyliin, sillä ranchin ateriat ovat
reilua perusruokaa, spa-osastolla lämpiää suomalainen
puukiuas, ja lisäohjelmaksi sai halutessaan ostaa ajelun nelivaljakon vetämässä kärryssä. Kuski
oli kuulemma ansioitunut kilpailija, joka osaa ohjata valjakkoa myös
perinteiseen unkarilaiseen tyyliin taaimmaisen hevosen lautasilla seisten.
Nelivaljakon kyydissä
Viihdyimme
hevosten kanssa myös ratsastusten välissä sekä ranchin lokakuussa syntyneitä
varsoja ihaillen (tässä erillinen postaus varsoihin) että viedessämme
hevosia yölaitumelle. Oli hienoa seistä laitumella hevosten keskellä,
seurata niiden chillailua ja rapsutella moikkaamaan tulevia nuuhkijoita.
Varsat tarhassa
Ratsut viettävät yön laitumella (kuva: Marianne Hyppönen)
Montako hevosta lännenmies kuljettaa yhdessä kädessä?
Loppuun
vielä kaupallista varusteyhteistyötä: testasin reissulla Western Spiritin
lännenhenkiset, lännenratsastajien kehittämätpolyester-nahka -sekoitteiset VM Classic – naisten hanskat,joilla voi koskettaa myös kännykän näyttöä. Hanskat olivat
mukavan joustavat, ja koska kelit olivat kalseat, on lähes kaikki tämän
postauksen kuvat napsittu VM-hanskat kädessä. Elikkäs toimii. Hanskoista oli
sekin hyöty, että – koska ne eivät ole sateenpitävät – muistin ikivanhan
kikkakolmosen prätkäajoilta: kun sujauttaa sormikkaiden sisään ohuenohuet
vinyylihanskat, pysyvät sormet kuivina ja lämpiminä myös ohuemmissa
hanskoissa. Koitan muistaa!
VM Classic. Western Spiritistä
Western Spiritin kokoon taitettava stetson on myös ratsujen suosikki (kuva: Marianne Hyppönen)
Länkkää voi ratsastaa hyvin farkuissa. Western Spirit.
Saatat olla kiinnostunut näistä El Bronco-jutuista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti