tiistai 27. maaliskuuta 2018

Äijät ratsailla: Korumies-Arvin kanssa Unkarin lännenranchilla



Unkarilainen El Bronco ranch kutsui taas – tällä kertaa Korumies-Arvin äijäreissulle, jonne rohkeni mukaan muutama nainenkin. 
Korumies-Arvi, Riitta reissaa, El Bronco
Korumies-Arvin äijäreissulla
Suomen ratsastuksen harrastajasta vain kourallinen on poikia tai miehiä. Se on harmillisen vähän, sillä harrastajien monipuolisuus olisi hyväksi lajille kuin lajille. Niinpä esteratsastusta harrastava Korumies-Arvi rohkaisee poikia ratsaille ja kokosi sanojensa tueksi äijäryhmän länkkäröimään Unkariin ”Äijien” iloista ratsastusta seuratessani tuli mieleen, että lännenratsastus voisi innostaa poikia satulaan enemmänkin. Sen verran rentoa oli meno sekä tekniikkatunneilla että maastossa.
Hevoset on jaettu - järjestäydymme tunnille tai maastoon
Korumies ja quarter

Arvin porukka oli hauskan heterogeeninen: ikähaarukka vaihteli 12 vuodesta lähes seitsemäänkymmeneen. Joukkoon mahtui niin kokenut ratsastusvalmentaja, ensimmäistä kertaa satulaan istahtava ja kaikkea siltä väliltä. Olipa joukossa kaksi näkövammaistakin. Reissu pelitti hyvin, sillä El Broncon hevosmiehet valitsivat kaikille sopivat hevoset, räätälöivät sopivat tehtävät ja jakoivat ryhmät sekä tunneille että maastolenkeille
El Bronco, riitta reissaa, horsexplore
Paintit ovat oman talon kasvatteja

Riitta reissaa, El Bronco, Korumies-Arvi, Horsexplore
Menen yleensä tällä söpöllä appaloosatammalla
Viikonloppu alkoi tekniikkatunnilla, jossa opittiin lännenratsastuksen alkeet: liikkeellelähtö, kääntäminen, pysäyttäminen, peruutus sekä ratsastus kaikissa askellajeissa. (tässä linkissä lisää tietoa ja videoita El Broncon tekniikkatunneista). Äijät istuivat lännenratsujen selässä napakasti ja opettelivat kuuliaisesti uutta ratsastustyyliä. Hankalinta oli kuulemma luopua ohjastuntumasta, nojata rennosti taaksepäin sekä hidastaa ja pysäyttää hevosta cowboy-tyyliin jalkoja eteen ja painoa taakse siirtämällä. Tekniikkatunti oli siis yhtä paljon uuden tekniikan opettelua kuin vanhasta tekniikasta luopumista.
Oppitunnilla..

...kuunnellaan opettajaa...
..välillä kentällä, välillä maneesissa
Maastoon päästiin joka päivä, oli ratsastajan kokemustaso mikä tahansa, sillä meidät jaettiin vauhdiltaan ja askellajeiltaan sopiviin ryhmiin. El Broncon maastoreitit risteilevät hiekkapohjaisessa rauhallisessa kansallispuistossa, jossa riittää käynti-, ravi- ja laukkapätkiä. Pienten alkusäätämisten jälkeen laukat saatiin sujuviksi, kun vekkuleimmat paintit oli siirretty ”omille paikoilleen” ärisemästä takana laukkaaville kavereille. Reissun viimeisessä maastossa pojat päästelivät vauhdikasta laukkaa oksia väistellen hauskaa mäkistä mutkatietä pitkin. (lue lisää El Broncon maastoreiteistä ja katso videoita tästä linkistä). 
Maasto odottaa kesää...

El Bronco ranch, riitta reissaa, horsexplore, Korumies-Arvi
Kansallispuiston rauhassa on kiva ratsastaa

Reitti kulkee kansallispuiston teillä ja poluilla
Erityisen hienoa oli seurata sokean ratsastajan taitavaa menoa sekä tekniikkatunneilla että maastossa, jossa hänen vierellään ratsasti ”hätävaraköydellä” varustettu hevosmies. Köyttä ei taidettu kiristää maastossa missään askellajissa, sillä sokean ratsastus oli hevosmiehen mukaan harvinaisen rentoa, harmonista ja hevosystävällistä. 
Olen ratsastanut joskus Costa Ricassa ja Argentiinassa säkkipimeässä yössä sokkona näkemättä mitään. Kummallakin reissulla hevoset ovat tainneet pitää minusta eniten juuri silloin.
Varmuusnarua ei juurikaan tarvittu
Kevät keikkuen tulevi näköjään Unkarissakin. Vaikka oli jo maaliskuun puoliväli, päättivät ilmojen haltijat ryöpsäyttää niskaamme kaksi päivää vesisadetta, viilentää sormemme hyisessä tuulessa ja kuorruttaa lopuksi maastopolut ohuella lumivaipalla. No, meitä hyisiin juhannuskeleihin tottuneita suomalaisia kelit eivät pidätelleet – semminkin kun tekniikkaakin päästiin harjoittelemaan tilavaan maneesiin.
Maaliskuun kelit vaihtelivat sateesta...
...raikkaaseen pakkaseen...

..ja saimme vähän luntakin...

...joka kuorrutti kivasti kaktukset...
Viikonloppu lännenranchilla sujui muutenkin rentoon äijätyyliin, sillä ranchin ateriat ovat reilua perusruokaa, spa-osastolla lämpiää suomalainen puukiuas, ja lisäohjelmaksi sai halutessaan ostaa ajelun nelivaljakon vetämässä kärryssä. Kuski oli kuulemma ansioitunut kilpailija, joka osaa ohjata valjakkoa myös perinteiseen unkarilaiseen tyyliin taaimmaisen hevosen lautasilla seisten.
Nelivaljakon kyydissä


Viihdyimme hevosten kanssa myös ratsastusten välissä sekä ranchin lokakuussa syntyneitä varsoja ihaillen (tässä erillinen postaus varsoihin) että viedessämme hevosia yölaitumelle. Oli hienoa seistä laitumella hevosten keskellä, seurata niiden chillailua ja rapsutella moikkaamaan tulevia nuuhkijoita.

El Bronco ranch, riitta reissaa, horsexplore, Korumies-Arvi
Varsat tarhassa

Horsexplore, El Bronco
Ratsut viettävät yön laitumella (kuva: Marianne Hyppönen)
Montako hevosta lännenmies kuljettaa yhdessä kädessä?
 
Loppuun vielä kaupallista varusteyhteistyötä: testasin reissulla Western Spiritin lännenhenkiset, lännenratsastajien kehittämät  polyester-nahka -sekoitteiset VM Classic – naisten hanskat, joilla voi koskettaa myös kännykän näyttöä. Hanskat olivat mukavan joustavat, ja koska kelit olivat kalseat, on lähes kaikki tämän postauksen kuvat napsittu VM-hanskat kädessä. Elikkäs toimii. 
Hanskoista oli sekin hyöty, että – koska ne eivät ole sateenpitävät – muistin ikivanhan kikkakolmosen prätkäajoilta: kun sujauttaa sormikkaiden sisään ohuenohuet vinyylihanskat, pysyvät sormet kuivina ja lämpiminä myös ohuemmissa hanskoissa. Koitan muistaa!
Western Spirit
VM Classic. Western Spiritistä

Western Spirit
Western Spiritin kokoon taitettava stetson on myös ratsujen suosikki (kuva: Marianne Hyppönen)

Länkkää voi ratsastaa hyvin farkuissa. Western Spirit.

Saatat olla kiinnostunut näistä El Bronco-jutuista:


https://www.horsexplore.com/



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti