Ratsain vuorten ja meren Albaniassa (osa 1): Euroopan musta laatikko avautuu

Yleensä etsin jatkuvasti uusia kokemuksia ja reissaan samaan kohteeseen vain kerran. Muutama kohde on kuitenkin säväyttänyt niin voimakkaasti, että olen palannut sinne uudestaan. Albania on yksi tällainen. Miksikö? Siksi, että ratsastusreissuni Albaniaan romutti hieman epäilevän mielikuvani maasta, avasi Euroopan viimeisen mustan laatikon ja antoi upean ratsastuksen lisäksi sukelluksen puhtaaseen luontoon ja ystävällisten vuoristolaisten elämään.

Albaani-Riitta & tarpaaniratsu 

Vielä muutama vuosikymmen sitten Albania oli muusta maailmasta eristäytynyt musta laatikko, josta ei tiedetty juuri mitään. Kommunistinen diktaattori Enver Hoxha yritti tehdä Albaniasta omavaraisen, demonisoi muun maailman ja katkaisi yhteydet jopa muihin sosialistisiin valtioihin.  Mielikuvissani Albania oli köyhä ja pimeä maa, jossa kuljetaan aasivankkureilla ja syödään kovan elämän vanhentamien paimenten lampaita. Alku näytti ankealta, sillä lentokentältä Tiranaan johtavan tien pientareella vaelsi resuisia lammas- ja kalkkunapaimenia. 

Kalkkunapaimen Tiranan ja lentokentän välillä 

Perillä stereotypiat kuitenkin romuttuivat. Yövyin kuuden ratsastuspäivän vaelluksillani vuoristokylien perheissä, joissa opin, että Albania on ystävällisten ja suvaitsevaisten ihmisten kansoittama, materiaalisesti köyhä, mutta henkisesti rikas maa, joka on vuosituhansien aikana idän ja lännen välisenä puskurina ammentanut vaikutteita Euroopan ja Aasian valtavirroista.

Isäntäpariskunta Pogonissa

Tässä Kreikan rajalla asuvassa perheessä nautitiin kreikkalaisherkkuja

Ratsastus on uusi toimiala. On oikeastaan ihme, että Albaniassa järjestetään ratsastusmatkoja. Ratsastus on harvinaista ja sen huomasi.  Vuoristokylien asukkaat ihmettelivät meitä ratsastavia naisia, kyläkoululla parveillut nuoriso huikkasi meille kannustushuutoja ja pikkutytöt juoksivat taukopaikalle avustamaan hevosten juottamisessa pientä talutusratsastusta vastaan.

Kylän lapset kapusivat innolla hepan selkään

Vuoriston kulkupeli on aasi. Harrastehevonen herätti hämmästystä

Ratsastusvaellusten alkuvuosina vuoristolaiset tivasivat oppailta, miksi ihmeessä turistit kapuavat vuorille ratsain. Oppaat vastasivat leikillään etsivänsä vuorilta kultaa.  Seuraavalle seurueelle vuoristolaiset kuulemma huikkasivat, ettei kannata tulla koska edellinenkään seurue ei kultaa löytänyt.

Ratsastusvaellustoimiala syntyi 1990-luvulla romahtaneen kommunismin jälkeiseen taloudelliseen tyhjiöön, kun ihmiset alkoivat etsiä uusia tulolähteitä. Osa haki haki pikavoittoja maan lukuisista kasinoista, osa alkoi muuttaa ulkomaille.

Ratsastusoppaamme Kristina Fidhi, Aurel Kalifa ja Ilir Hitaj vauhdittavat albanialaistalouden ”luovaa tuhoa” viisi vuotta sitten perustamalla ratsastusvaellusyrityksen. Olimme syksyllä 2015 yrityksen ensimmäiset suomalaisasiakkaat. Sittemmin suomalaisia on ollut enemmänkin.

Vaellustallin hevoset laiduntavat vapaasti tallin ympäristössä

Kristina ja Aurel: ratsastusvaellusyrittäjät kilpasilla

Albanian vuoristo vilisee historiallisia maamerkkejä antiikista nykypäivään, ja arkeologiksi kouluttautunut Kristina – joka toimii välillä myös BBC:n toimittajana -  osaa tehdä historian eläväksi. Vuorilla on asuttu, vaellettu, sodittu ja kaupusteltu jo tuhansia vuosia. Historian kädenjälki on osin käyttökelpoista nykyäänkin: mekin juotimme vuorilla hevosia roomanaikaisissa lähderakennelmissa. Myös kommunismi jätti jälkensä vuoristoon, jota täplittävät kymmenet tuhannet hylätyt bunkkerit.   (Kerron reittien nähtävyyksistä tarkemmin tulevissa postauksissa).

Albanian vuoristossa käydyissä sodissa syntyi käsite "Pyrrhoksen voitto"

Muinaisen Antigonean raunioita

 

Albanian maasto vilisee hylättyjä bunkkereita

 

Vuoristovaelluksilla jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihailla hevosia, jotka kapuavat rinteitä ketterästi ja intoutuvat välillä reippaisiin laukkapätkiin. Albaniassa ratsuinani oli pieniä ja sitkeitä tarpaaninhevosia, joiden vähäpätöinen ulkonäkö pettää. Kertakaikkisen vahvoja, sitkeitä, luotettavia ja silti hyvällä tavalla luonteikkaita ratsuja! Hevoset olivat albanialaisittain "I zguar", hyväntahtoisen ovelia. (Kerron ratsujen ominaispiirteistä enemmän tulevissa reittipostauksissa. Tässä pieni videonpätkä taukopaikalta vuoristossa)

Ratsastuksellisesti Albanian maasto on erittäin haastavaa. Korkeuseroja riittää ja kivikossa kapuaminen ja laskeutuminen haastoivat päivittäin tasapainoni. Suuri osa maastosta kiipeiltiin vuorilla, mutta ihania laukkapätkiäkin oli riittävästi.   

Nurmirinne on ketterälle tarpaanihevoselle peace of cake...

...sillä vuoristoreitti on pääosin haasteellista

Yritän yleensä yhdistää ratsastusreissuihini edes pienen pätkän myös muuta maantuntemusta. Albaniassa siihen kannustivat myös useat UNESCOn maailman kulttuuriperintölistan koheet. Piipahdinkin ennen ratsastusvaelluksen alkamista päiväretkellä ottomaanien valtakautta henkivässä n 60.00 asukkaan Krujan linnoituskaupungissa, jossa on sijainnut myös Bysantin piispanistuin. Ratsastusvaelluksen pieni 20.000 asukkaan starttikaupunki Gjirokaster on myös vaikuttava basaarikujien reunustamine linnoituksineen.

Krujan vanha linnoitus

Kommunistijohtaja Enver Hoxhan koti Gjirokasterissa

 

Krujan katunäkymää

Gjirokasterin basaarikatua

 

 

Aistin historian vahvasti eri puolilla Albaniaa. Antiikin rauniot ja karavaanitiet, ottomaanivaltias Ali Pashan rakennusprojektit, ottomaanien pysäyttäjä, kansallissankari Skanderbergin muistomerkit, kommunistijohtaja Hoxhan bunkkerit ja uusi Albania muodostavat ratsastusreitin varrelle kiinnostavan kudelman uutta ja vanhaa, ja ansaistevat blogissani myöhemmin omat tarkemmat postauksensa.

Vanha ja uusi kohtaavat Tiranassa: kansallissankaripatsast, moskeija, olutmainos

Tiranan entisessä puolue-eliitin suljetussa kaupunginosassa sykkivät nyt kansainvälinen gourme-keittiö ja trendikkäät baarit. Tirana on myös kuulemma nykyisin pohjoismaisen nuorison suosima "in"- menomesta. Kaupungin laitamilla sijaitsevassa uudessa TEG-kauppakeskuksesta löytyy runsaasti kansainvälisiä vaate- ja ruokaketjuja. Kauppa käy myös englanniksi.

Vajaan miljoonan asukaan Tiranan italialaisvaikutteista keskustaa



Tirana by night

Albania on mielestäni monipuolinen ja helppo matkailumaa. Uskontokunnat ovat ateistisen kommunismin jäljiltä maltillisia. Minun oli helppo piipahtaa moskeijaan myös ilman huntua, joskin kohteliaisuussyistä huitaisin hiuksille pienen huivin. Albaniassa muslimit ja ortodoksit mahtuvat samaan kirkkoon, on se rakennettu kummalle tahansa.

Uskonnollisen paatoksen korvaakin aimo annos iloista isänmaallisuutta. Turistille poseeraavat lapset esittivät usein käsillään Albanian lipussa komeilevaa ”kotka-merkkiä”.

Albaanityttö ja kotka

Tiranan moskeija on yöllä vaikuttava näky

Albaniassa opin senkin, että maa on tuottanut maailmaan liudan osaajia ja vaikuttajia, kuten näyttelijät Jim ja John ”Blues Brother” Belushi, muusiko Rita Ora, Nobeli-ehdokaskirjailija Ismail Kadare ja ennen kaikkea Äiti Teresa. Albania on nyt pitkällä matkalla osaksi modernia Eurooppaa.

Tulevissa postauksissa kerron vaelluksesta Zagoria-vuoristoreitillä sekä vaelluksesta vuorelta merelle muinaisen kuningas Skjerdiladin jalanjäljissä.

Albanian vuoristo ei lopu ratsastamalla

Vuorilta merelle ja takaisin

Ja tässä linkki, jossa kerron laukkapätkistä eri maissa, myös Albaniassa.

Linkki kohteeseen.