Ratsastusviikonloppu Katalonian vuorilla ja rannoilla

Rakastan Välimeren ilmastoa, mutta koska ratsastan mieluiten maltillisessa kesäkelissä, suunnistin Kataloniaan lokakuussa. Se oli nappivalinta: aurinko paistoi, lämpötila pysytteli vähän päälle 20 asteessa ja illat viilenivät raikkaiksi. Oli lämmintä, aurinkoista ja ötökätöntä. Tallin omistaja kertoi mukavien ratsastuskelien jatkuvan jouluun ja ylikin. 

Happy after a great canter on the beach!

Valitsin tarjolla olleista vaihtoehdoista Extreme Trail –reitin, jota suositellaan niille, jotka haluavat vaativampaa kuin perusturismia, mutta helpompaa kuin kilparatsastajien osaamistaso. ”Extremeksi” reitin tekivät pitkät ratsastuspäivät. Ratsastimme 4 päivän aikana 170km Katalonian vuorilla, kylissä ja Ruusujen lahdella. 

Entering one of the Catalonian towns on our route

We rode through several beautiful Catalonian villages

Right after a long canter along a forest path

Urakka sujui yllättävän hyvin. Hevosilla oli menomeininki ja vetävä askel, mentiin sitten käyntiä, ravia tai laukkaa.  Ei ihme, sillä kaikki ratsut olivat arabeja, angloarabeja ja hispanoarabeja, mikä johtuu omistajan matkaratsastustaustasta.

Minä sain ratsukseni iki-ihanan puolalaislinjaisen arabin Formosan, joka veti voimalla eteenpäin, mutta pysyi hyvin käsissä. 

My horse was an arab with Polish bloodline

Ainoastaan rantalaukka-osuudessa jouduin toppuuttelemaan, sillä Formosa olisi mielellään ohittanut edessä aaltoja arkailleen uuden hevosen. Rantalaukkaa jatkui kuitenkin kilometritolkulla, joten Formosakin sai sitä kyllikseen. Rantalaukasta on Riitta reissaa –youtubessa kolme videoitakin. Yhdessä saan edellä pinkovista kavioista märät hiekat linssiin!

Between canters on the Gulf of Roses

Hevoset olivat vaellusammattilaisia. Kaikki pysyivät hyvin käsissä eivätkä hötkyilleet vastaantulleita polkupyöriä ja patikoijia. Yksi hevonen ei pitänyt autoista ja pari ratsua ahdistui takana köröttävästä puimurista, mutta kaikkien hevosten mielenilmaisut olivat maltillisia.

Oli mukava ratsastaa alueella, jossa hevosista ja ratsastajista tykättiin. Vastaantulijat väistivät ja moni heilautti kättään iloisesti. Meitä tervehtivät myös kylän laidalla torvisoittokunnan tahtiin tanssineet kyläläiset, joita koukkasimme ratsastaen katselemaan. Hepat eivät olleet torvien töräyksistä moksiskaan.

Extreme trail levittäytyy Costa Bravan vuorille ja merenrannalle. Reitin aikana laukkaillaan lukuisia ihanan pitkiä laukkapätkiä varjoisilla metsäpoluilla, aukeilla tasangoilla ja rannalla. 

We entered the beach through bush

Crossing a river 

Yövyimme reitin varrella keskiaikaisessa Besalú-luostarikaupungissa, Sant Pere Pescador-rantakaupungissa sekä ratsutilalla, jonne koukkasimme myös osana silmukkareittiä. Hevosille oli rakennettu yöpymispaikkojen läheisyyteen valmiit naruaitaukset, joihin jokaiselle ratsulle tuunattiin narujen avulla oma tilava ”boksi”.

Besalússa hevosilla oli maisemamajoitus, sillä aitauksista avautui upea näköala Fluvià-joen takana kohoavaan kaupunkiin. 

Starting a new riding day from Besalú

Our horses stayed over night in nice quarters

Jokaisen ratsastuspäivän päätteeksi purimme ratsut varusteista, harjasimme ja pesimme ne ja jaoimme kaikille rehuannokset. Talliväki hoiti heinäpuolen. Aamulla hoidimme ratsut lähtovalmiiksi. Oli kiva startata matkaan joka aamu, sillä jokainen ratsu lähti innokkaasti harppomaan uuden vaelluspäivän polkuja.


Ratsutila oli luku sinänsä. Päärakennus ja pihan uima-allas –alue on remontoitu vanhan maatalon pohjalle tyylikkäästi ja aistikkaasti kuin sisustustulehdessä. Omistajan vaimo onkin arkkitehti, joka silmäilee himoiten myös viereistä, lähes maahan saakka romahtanutta kivitaloa ”tuosta saisi tuunattua kivan kodin”. 

Our main building living room

Besalún parasta antia on romaanis-goottilainen arkkitehtuuri Fluvià-joen ylittävine jyhkeine siltoineen, kaupungin kapeine kujineen, kirkkoineen ja synagogineen. On helppo ymmärtää kaupungin ylpeilevän tunnetulla keskiaikaisella trubaduuri-Vidalilla ja kuvitella ritarit ratsastamaan kaupungin kapeille kivisille kujille. Besalússa on filmattu osa tunnettua, kammottavan hyvää elokuvaa ”Parfyymi -erään murhaajan tarina”.  Majoituimme kaupungin laidalle entiseen komeaan lääkärin taloon, jonne on nyt rakennettu kodikas hotelli. 

The bridge of Besalú

The streets of Besalú

Entering Besalú

San Pere Pescadorin historia juontaa Rooman ajalle, mistä muistona muutama raunio. Keskiaikana alueelle  rakennettiin luostari. Nyttemmin kaupunki on suosittu rantamatkailukohde 7 km pitkine hiekkarantoineen. Ratsastajat pääsevät rannalle vain tiettyinä vuodenaikoina ja silloinkin aamutuimaan, kun ranta on vielä melko autio sekä auringonpalvojista että hevosia pelottavista liitolennokeista. Meidän laukka-aamuamme rytmitti muutama räyskyttävä koira, joista heppamme eivät ottaneet mitään kipinää.

Right before the canters on the Gulf of Roses

San Pere Pescadorin hotellimme oli virallisesti suljettu talven ajaksi, mutta meille avattiin muutama huone, ja 84-vuotiaan hotelliomistajan kokkivävy tuli illalla kokkaamaan meille huikean illallisen paistettuine juustoineen, kaloineen ja paelloineen. Kyytipoikana nautittu viini löytyi helposti keittiöstä, mutta kokikset kävimme kännykkävalon loisteessa kaivamasta talviasentoon pimennetyn huoneen kylmäkaapista.

Rantalaukka Ruusujenlahdella on reitin ”ruusu”. Se ei onnistu, jos keli on sateisen myrskyisä, mutta meidän viikonloppunamme tuuli ja laineet pysyttelivät maltillisina, joten posotimme aaltoja hipoen useita pitkiä laukkapätkiä kilometritolkulla jatkuvaa rantaa pitkin. Rapa vaan roiskui kavioista rannalla hanattaessamme ja rupeaman päätteeksi kuvasimme kikattaen toistemme kuranaamoja. Putsasimme hevoset ja itsemme hiekan kuivuttua seuraavalla lounastauolla.

Going to canter on the beach

After the canters

Laukkapätkiä oli monta ja ne kestivät minuuttitolkulla. Rantalaukan lisäksi hauskin laukkapätkä veti tiukkaa siksakkia, jossa ratsukot lähes pakkaantuivat mutkiin ampaistakseen suoralla taas erilleen.

Extreme Trailin reitti on mukavan vaihteleva. Se kiipeilee mäntyjen ja murattien varjostamilla vuoristoteillä ja halkoo peltoja ja kyliä niin, että koko ajan on jotain katseltavaa. Laukatessa ehtii hyvin ihailla myös auringonkukkia, jotka törröttivät valtavilla pelloilla kuin terrakottasotilaat. Reitti piipahti vuoren laella, josta avautui upea näköala kaukana alhaalla siintäneelle Välimerelle. Välillä ohitettiin maatiloja, joissa aasit katselivat ”isoja heppoja” kiinnostuneina.

One of the beautiful villages we crossed

The horses were ok also on the buzy roads

Crossing a pine forest

Koska ratsastuspäivät olivat pitkiä, pysähdyimme reitin varrella maastoon picnic-lounaalle napsimaan piiraita, juustoja ja viiniä. Hevoset huilasivat välillä puihin kiinnitettyinä, välillä varta vasten rakennetuissa aitauksissa. 
Purimme hevoset varusteista, syötimme niille heppojen välipalaa ja juotimme ne melkein joka tauolla. Pysähtelimme myös jokien ja purojen varrella ratsuja juottamaan. Hevoset tunsivat reitin hyvin. Saimme hyvät naurut yhden ratsun loikatessa sivutielle kesken laukan. Hevonen muisti vanhan picnic-paikan.

Having a picnic

We dried the saddle pads in the sun during the picnic

Watering the horses in a river along the route

Kataloniasta ei voi kertoa mainitsematta joka paikassa liehuneita Katalonia itsenäisyyttä vaativia punakeltasinisiä lippuja ja keltaisia rusetteja, joita on maalattu porteille ja muureille. Rusetit olivat sympatian osoitus poliittisille vangeille. 

The Catalonian flag and political slogans 

Costa Bravan alueella on useita ratsastusreittejä. Tämän reitin voisin ratsastaa myös lyhyempänä vaihtoehtona. Sopisi hyvin viikonloppureissuksi.
Osa kuvista on reissukavereiden. Kiitos niistä!

Tässä linkki kohteeseen.
Videoita Riitta Reissaan Youtube -kanavalla
Mukana matkassa laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan vaatemerkki House of Horses Helsinki.

Reissussa Korumies-Arvin kanssa

Arvi ”Korumies” Martikainen kirjoitti taannoin facebook-sivullaan yhteistyöstämme niin kauniin postauksen, että kiittelen nyt omasta puolestani.

Korumies-Arvin kanssa Horsexploren osastolla HIHS:ssa

Muistan Arvin ensimmäisen kerran Tampereen messuilta, joilla tuolloin 10-vuotias Arvi myi koruja kerätäkseen rahaa omaan hevoseen.
Kirjoitin Arvista oitis tekstinpätkän ratsastuslehdessä julkaistuun messukimaraan.
Tulevina vuosina tapasin Arvia messuilla toistuvasti: pojalle tuli pituutta lisää, hiusten väri vaihteli, päähän ilmestyi itse hankituilla rahoilla ostettu niittilippis – mutta poika oli aina sama iloinen ja kohtelias Arvi.

Vaihdettiin pikku-Korumiehen kanssa hattuja Ratsastuskeskus Ainossa vuosia sitten

 HIHS-messuilla muutama vuosi sitten aloitimme yhteistyön ratsastusmatkailun saralla. Olin ihastellut Arvin kykyä innostaa pojat, miehet ja kokonaiset perheet satulaan.
Mietin, eiköhän Arvi innostaisi perheitä hankkimaan yhteisiä kokemuksia myös ratsastusmatkailusta! Näin alkoi yhteistyö ruotsalaisen ratsastusmatkatoimisto Horsexploren kanssa.

Kavioliiton Katja haastattelee meitä ratsastusmatkailusta Tampereen Hevoset-messuilla, tässä show muutaman vuoden takaa

Muutama vuosi sitten Tampereen Hevoset-messuilla Horsexploren osastolla

Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Unkarin El Broncon, jonne Arvin kanssa reissasi monen ikäinen porukka ratsastamaan lännenhevosilla kentällä ja maastossa, opettelemaan lassoamista ja rentoutumaan pikku spa:ssa.
El Broncoon reissattiin toistamiseenkin, sillä kertaa viikonloppuun yhdistettiin kaupunkipäivä Kecskemétissä.

Muistan El Broncosta innostuneen nuoren cowboy-Arvin, joka ratsasti muitta mutkitta myös lännenavuilla, tykkäsi lännenhevosista ja jaksoi nauraa iloisesti, vaikka kevättaivas lykkäsi yllättäen lunta ja pakkastuulta.

Arvi tykästyi länkkähevosiinkin

Hauskaa on Arvi-porukassa, kelissä kuin kelissä!

Vaikka Arvi on ratsastuksen suhteen kaikkiruokainen, on hän sielultaan este- ja kenttäratsastaja. Niinpä valitsimme seuraavaksi ryhmämatkakohteeksi  Horsexploren kohteen Irlannin Adaressa, jonne kerääntyikin urhea joukko tyttöjä, äitejä ja miehiä ylittämään itsensä maastoesteillä  - suurin osa ensimmäistä kertaa elämässään.
Irlannin maasto, hauskat kenttäesteet ja varmajalkaiset hevoset innostivat porukkaa – iloisen Arvin suupielet tuntuivat jämähtäneen korviin!

Arvi kannustaa reissulaisia maastoesteellä Irlannissa

Irlannissa riitti ruokokenttää maastoesteilyyn

Arvin tyylinäyte Irlannin-reissulta

 Esteratsastusputki jatkui, seuraavaksi oli vuorossa esteratsastuspainotteinen talli puolalaisessa kartanossa Masuriassa.
Taas pakkautui toistakymmentä eri ikäistä ratsastajaa Arvin mukaan lentokoneeseen matkatakseen kartanotunnelmaan herkullisine aterioineen ja hauskoine ratsastustunteineen. 

Tuolla reissulla Arvin huumoria koeteltiin, sillä harmi kyllä hän oli kipeä lähes koko reissun. Harmituksen Arvi piti sisällään ja jaksoi päivän pedissä huilattuaan intoutua maastoesteille - ja jutella illat mukavia kaikkien kanssa.

Puolan maastoradalla oli ilmavaraa

Tässä hyppää Arvin ryhmäläinen, Arvi oli itse kipeänä pari päivää

Mentiin porukalla valjakkoajelulle!

 Tänä syksynä sain Arvilta iloisen kutsun tulla hänen vieraakseen ratsastamaan Suomessa.
Kurvasin innolla Ruohojärven kartanon talleille ja sain ratsukseni aivan ihanan 5-vuotiaan suokkiorin Donin.
Laittelimme Arvin kanssa heppoja kuntoon, ratsastimme leppoisan käyntimaaston superliukkaaksi jäätyneessä maastossa, muistelimme yhteistä taivalta ja juttelimme elämästä.
Reissun päätteeksi vetäisimme Arvin ja Taija-äidin kanssa kunnon murkinat läheisellä huoltoasemalla. 

Oli kiva maastolenkki Arvin kanssa

Arvi nappasi vauhdissa tämmöisen kuvan kivasta lainasuokistani

Seuraavaksi Arvi starttaa Horsexploren reissuille Irlantiin Galwayn maastoestekohteeseen (jonne en taida uskaltaa mukaan hyppäämään!) sekä Portugalin Alentejoon kouluratsastuskohteeseen, jossa kasvatetaan ja koulutetaan GP-tason kouluratsastuslusitanoja.
Molemmat ryhmät täyttyivät hetkessä, eikä ihme, sillä Arvin kanssa on kiva reissata. 

Ja yksi on varma: Arvi pitää huolta ryhmästä, satoi tai paistoi.

Nuorena on hyvä ponnistaa korkealle:)

Haluaisitko Arvin kanssa ratsastusmatkalle?  Minne päin, koulua vai esteitä vai ratsastusvaellus?
Tässä linkki Horsexplore-ratsastusmatkoille 200 kohteeseen 43 maassa

Satulatta issikoilla –metsälenkkien aatelia

Ajatus ilman satulaa ratsastamisesta arvelutti pitkään, kunnes päädyin kaverien houkuttelemana satulattomaan issikkamaastoon. Aivan uskomattoman hauskaa puuhaa!

First snow, silent forest, Icelandic horse, no saddle - heaven!

Olenkin nyt syksystä lähtien käynyt Fagerängissä issikoilla satulatta iltamaastoissa, satoi tai paistoi, oli valoisaa tai ei. Ja aina on ollut älyttömän hauskaa! 

Autumn colors in a forest hack

Satulaton maastoseikkailu sujuu suurin piirtein näin: Ensin haetaan pörröiset issikat pihatosta, jossa ne ulkoilevat kavereiden kanssa. Kiltit issikat tulevat yleensä tyytyväisen oloisina tallibokseihin harjattaviksi, kaviopuhdistukseen ja varusteltaviksi. 
Satulan sijaan asettelen issikan selkään satulahuovan ja kiristän sään taakse huopaa pitelevän vyön, jossa on metallinen ”kauhukahva” tasapainohäiriötä helpottamaan.

Well equipped for the dark evening hack in the forest

Issikan suuhun sujautan kevyet pienet turparemmittömät kuolaimet. Tosin kerran sain alleni issikan, jolle ei oltu laitettu kuolaimia. Ihmettelinkin maastossa kun ei meinannut jarru mennä läpi! Mutta eipä sillä ollut väliä, sillä ratsuni laukka oli mukavan pehmeä ja heppa pysytteli mielellään porukan mukana. 

Nousen issikan selkään piharakennuksen portailta kurottaen ensin toisen koiven issikan yli ja istahtaen sitten selkään miten parhaiten osun. Kun ei ole satulaa, ei ole mihin tähdätä, ja selässä voi vielä hyvin korjailla asentoa.

Land carecully - the Icelandic horse is not as tall as you remember

Lenkiltä palattuani muistan tallipihalla hypähtää varoen alas, sillä ensin kahvavyö tökkää vatsaan ja sitten maankamara tömähtää vastaan yllättävän pian. Issikka on niin pieni. Yleensä jalkautumista seuraa Fagerängin sekalainen pihaseurakunta kanoja, kukkoja, possuja, koiria, kissoja ja eläköityneitä issikoita.

The stable yard gang 

Syksyn maastoilla liityin tallihenkilöstön vetämälle iltalenkille, jossa meidän satulattomien mukana oli myös satulallisia. Satulattomuuden makuun päästyäni en kyllä enää vaihtaisi satulaan – ainakaan näillä rauhallisilla issikoilla.

Satulatta on kiva ravata, töltätä ja laukata metsäautoteillä, sekä kopsutella käyntiä kanervien ja mustikanvarpujen reunustamilla metsäpoluilla. Hevosen liikkeet tuntuvat takamukseen ja selkään pehmeinä ja luonnollisina.

The riding skirt by Coz by Cozmei warms the horse, too

Autumn light in the forest

Vaikein askellaji on ravi, joka pompottaa välillä niin, että otan tukea kahvavyöstä. Yleensä sekä issikka että minä rentoudumme kuitenkin lenkin edetessä eikä alkukankeuden jälkeen tarvitse ottaa tukea missään askellajissa.

Töltti on taivaallisen ihanaa! En ole mikään askellajiratsastaja, joten iloitsen, jos issikka nostaa ja pitää töltin luonnostaan, jolloin saan vaan nauttia pehmeästä tikityksestä.

Muistan miten ensimmäinen satulaton laukkapätkä arvelutti. Otin varmuudeksi enempi ohjaa ja jäkitin itseäni jaloilla kiinni hevoseen. Fagerängista on onneksi löytynyt aina kivoja ja kuuliaisia issikoita. 

Trotting, tölting and cantering without the saddle is fun when the gaits are soft

Where are the bridles!?

Sitä paitsi issikan nopeinkaan laukka ei huimaa enää päätä ratsastusmatkoilla kokemieni lämppärilaukkojen jälkeen. Annan siis issikan laukata intopinkeänä muun porukan mukana ja nautin menosta. Joillakin issikoilla laukka on niin pehmeä, että se tuntuu helpoimmalta askellajilta.

Issikoiden kanssa ei kelillä ole väliä. Kerran ratsastimme niin järkyttävässä kaatosateessa, että sain talliin palattuamme kaataa kengästä vettä pois. Ukkonen viskoi salamoita ja karjui metsässä, mutta issikat pysyivät rauhallisina. Kuuntelivat vaan korvat hörössä luonnon metelöintiä.

Wet wet wet.. we were caught by a strong thunder

Talven tullen illat pimenivät sysimustiksi. Talli lainaa ratsastajille kypärälamppuja, mutta viimeksi kuu valaisi hennon lumipeitteen enkä sytyttänyt lamppua. Vaikka minä en näkisi, hevonen näkee senkin edestä.

The other rider wears the shine west, the other does not

Pimeinä iltoina kanssaratsastajien rivit ovat harvenneet. Nykyisin käymme satulattomilla lenkeillä muutaman kaveruksen voimin, yleensä ilman tallin opasta. Reipasotteinen kaverini tuntee maastot sen verran hyvin, että vetää lenkin.

Sitä paitsi issikat osaavat maastot ulkoa kertoen meille hienovaraisesti mitä askellajia missäkin kohtaa on yleensä menty ja kuinka pitkään. Täysiä ammattilaisia! Täytyy kuitenkin muistaa pitää myös oma pää, sillä kerran vetoissikka koukkasi kesken laukan muut perässään oikotietä kotiin päin, vaikka olisimme halunneet laukata suoraan. 

Shine Vests by House of Horses Helsinki do the job!

Finnish designers know the climate: Shining vests by House of Horses Helsinki and riding skirt by Coz by Cozmei

Mitä hyötyä satulattomuudesta on? Uskoisin sen parantavan takamustuntumaa ratsastukseen, auttavan istumaan syvemmälle ja rentouttavan jalat. Lisäksi satulattomuus on auttanut tunnistamaan oman lantioni vinouden, jota koetankin lenkin aikana tietoisesti suoristaa.

Mutta ennen kaikkea satulaton issikka on ihanan lämmin myös talvipakkasella!

Maastoilu pimeässä talvi-illassa on myös varustelaji: kiedon ratsastushousujen päälle COZ by Cozmein lämpimän villaisen ratsastus- tai ulkoiluhameen, jonka helman levitän lämmittämään myös issikan lautasia. Tässä linkki.

Classic skirt by COZ by Cozmei

Lady skirt

Rider skirt

Takin päälle sujautan House of Horses Helsingin Shine in the Dark-liivin, joka hohtaa kirkkaana vähäisessäkin valossa. Tässä linkki.

Finnish essentials: raincoat, vest and beanie by House of Horses Helsinki

Kiitos kuvista ridauskavereille! Mennään taas!

Millaisia ajatuksia ilman satulaa ratsastus herättää sinussa?