Riitta Reissaa: syyskuuta 2025

Toteutimme syyskuussa pitkäaikaisen haaveen ratsastusmatkasta lempeälämpöisessä Etelä-Ranskassa. Kokosimme reissuun joukon tuttuja kokeneita ratsastusmatkailijoita, ostimme Horsexploresta ratsastusmatkapaketin, hankimme lennot Marseillesiin, josta meidät noudettiin Luberonin vuoristoon. Alkoi vaihtelevaa luontoa, paikallista hevoskulttuuria ja ranskalaisia herkkuja pursuava ratsastusseikkailu.

Camarguen rannoilla

Viiden ratsastuspäivän aikana ylitimme Alpilles-vuoria ratsastaen kohti Camarguen aluetta, jossa laukkasimme merenrannalla, ihastelimme flamingolaumoja ja tutustuimme Camarguen alueen hevospaimenkulttuuriin valkoisine ratsuineen ja mustine härkineen.

Majoituimme kaksi ensimmäistä yötä tallilla. Pääsimme heti ranskalaisen keittiön makuun kesäkurpitsasalaatteineen, paahdettuine kanoineen ja ennen jälkiruokaa tarjottavine juustoineen, joka koostui oliiviöljyssä pehmennetystä vuohenjuustosta kotitekoisen makeutetun oliivihillokkeen kera.

Ensimmäinen yöpymispaikka

Varusteet tarkistettiin aina ennen liikkeelle lähtöä

Ratsastusvaellus käynnistyi hevosten jaolla ja satuloinnilla. Noustuamme satulaan matkamme meinasi tyssätä alkuunsa, koska yksi hevosistamme oli rakastunut tallin aasiin eikä suostunut lähtemään pihasta. Oppaan päättäväisellä suostuttelulla hevonen talutettiin pihasta pois ja vaellus pääsi alkamaan. Vaelluksen tempo oli rauhallinen: paljon käyntiä vuoristossa, mausteena ravia ja hieman laukkapätkiä. Pidemmät laukat tehtiin vaelluksen loppupäässä Camargue alueella.

Vuorilla

Rannikkoalueella oli valtavia kaislikkoja

Reitti tihkui historiaa, kuten tämä vanha silta

Ensimmäinen ratsastusosuus oli yli 20 kilometrin mittainen tammi- ja mäntymetsiä halkova reitti Mallemortiin. Vauhti oli rauhallinen sisältäen paljon käyntiä ja muutamia kivoja laukkapätkiä. Olimme satulassa yhteensä 5 tuntia, joista aamupäivällä 3,5 tuntia ja 1,5 iltapäivällä. Lounaan nautimme paikallisella hevostilalla, jossa ruokimme ja juotimme hevoset purettuamme ensin varusteet. Itse nautimme pihalle katetun picnic- pöydän äärellä pieniä pitsapaloja, juustoja, snäksejä ja pientä makeaa sekä vettä ja paikallista rose-viiniä.

Ranskalaiset picnicit!

Ratsastuspäivien picnicit sijoittuivat matkan varrella yleensä alueille, joissa saimme kiinnitettyä hevoset puihin satulalaukkuihin pakkaamiemme kiinnitys- ja riimunarujen avulla, ja joissa hevosille oli mutusteltavana ruohoa tarjoamamme välipalan ja veden lisäksi. Omat lounaamme koostuivat vaihtelevista suolaisista ja makeista pikkupaloista rose-viineineen.

Ihana ratsuni

Iltapäivällä koimme sykettä nostattavan joen ylityksen, joka vedenpinnan normaalista poikkeavasta noususta johtuen tehtiin vilkasliikenteistä autotietä ja ajosiltaa pitkin. Oppaamme ratsasti keskellä tietä hidastaen muuta liikennettä, ja me muut ravasimme reippaasti muun liikenteen jarrutellessa perässä. Hevoset olivat rauhallisia ja kylmäpäisiä eivätkä välittäneet, vaikka viereen huristeli iso rekka. Kiersimme myös liikenneympyrän, jossa isot rekat odottivat kiltisti kärkikolmion takana hevosletkamme etenemistä. Olipa jännittävä kokemus ratsastaa liikenneympyrässä liikennesääntöjä noudattaen! Päivän päätteeksi ratsastimme hevoset isolle laitumelle, jossa ne yöpyivät oppaamme valvonnassa ja siirryimme itse autokyydillä tallille illalliselle ja yöpymään.

Ratsastimme halki Eygalieresin

Hevoset kulkivat sujuvasti liikenteessä, kuten tässä liikenneympyrässä

Seuraavana päivänä ratsastimme Mallemortista Eygalieresiin, joka on roomanaikainen idyllinen ja turistien täyttämä kylä. Ratsastimme letkana kylän halki päätyen kahvittelevien ja ostoksia tekevien turistien kuviin ja videoihin. Matkasimme päivän aikana 30 kilometriä yli 6 tuntia satulassa istuen, lähinnä rauhallista käyntiä Alpillesin luonnonpuistossa vuoren rinteitä ylös alas kulkien ja maisemia ihaillen. Alaspäin kävelimme jyrkimmät pätkät omin jaloin hevosia taluttaen, mikä venytteli mukavasti jalkoja. Vuoristoreitti noudatti historiallisia maisemia Rooman aikaisine siltoineen ja keskiaikaisine linnaraunioineen, joiden eteen pysähdyimme hetkeksi poseeraamaan. Yöksi asetuimme Eygalieresiin paikalliselle hevostilalle, jonka isäntä ja emäntä tarjosivat meille muhevaa guiche-piirasta, kana-peruna -pataa, juustotarjottimen sekä omenapiirakkaa.

Van Gogh asui tämän muurin takana mielisairaalassa

Roomalaisella kaarella

Seuraavana aamupäivänä tutustuimme ranskalaiseen metsästyskulttuuriin. Syksy on Ranskassa villisikojen metsästysaikaa ja sivuutimmekin muutaman metsästysseurueen. Opas seurasi tarkkaan metsästysseurueiden liikkumista, ettemme osuisi villisikojen tai metsästyskoirien tielle. Puolen päivän paikkeilla saavuimme taidemaalari Van Goghin maisemiin saapuen sen mielisairaalan edustalle, jossa Van Gogh oli potilaana vuonna 1888 maalaten kuuluisimmat taulunsa. Hieman etäämmällä ihastelimme Saint Rémy de Provencen roomanaikaista riemukaarta, jonka läpi ratsastimme komeana letkana.

Iltapäivällä saavuimme pienelle tekojärvelle, jossa kahluutimme ja juotimme hevosia ennen kuin kiinnitimme ratsut puuhun ja siirryimme oman picnic-pöytämme ääreen. Iltapäivän kuljimme vuorilla ylös-alas polveilevia kapeita hiekkateitä henkeäsalpaavan kauniine maisemineen alas laaksoon ja etäämmällä siintävään vuoristoon. Päivän aikana istuimme satulassa noin 6,5 tuntia. Vauhti oli yhä pääasiassa rauhallista käyntiä ja vuoristomaisemat todella upeita.

Vuoristossa linnaraunioilla

Vehreillä vuorilla

Vuorilla mentiin paljon käyntiä

Päivän päätteeksi ratsastimme vuoren huipulle rakennettuun pieneen keskiaikaiseen linnoitettuun Les Baux du Provence -kaupunkiin, jota olimme ihailleet ratsailta jo kauempaa. Pääsimme tutustumaan kaupunkiin myös kävellen, kunhan olimme reitin päätteeksi ensin auttaneet lastaamaan hevoset autoon, joka vei ratsut Camargueen meitä odottamaan. Yövyimme viehättävässä, vanhaan luostariin rakennetussa hotellissa, jossa nautimme illallisen, jonka erikoisuus oli hunajameloni-kinkku -alkupala, jonka päälle lorautettiin portviiniä.

Maisemaa yhden majapaikan ikkunasta

Camargue oli kuin peilikuva aiemmista maisemista. Rehevien vuorien ja leudon ilmaston tilalla oli lakeus ja välimerellinen kuumuus. Ajoimme aamulla satuloimaan hevosemme, jotka olivat yöpyneet paikallisella hevostilalla. Valkeat camarguen hevoset seurasivat kiinnostuneina aamupuuhiamme hevosvieraiden parissa. Satuloinnin jälkeen ratsastimme paikallisen hevospaimenen maatilalle, jossa on 150 mustaa härkää ja 40 valkoista hevosta.

Karjapaimen perinteisessä työasussaan

Minä ja Camarguen mustia härkiä

Camargue tunnetaan paitsi valkeasta monikäyttöisestä hevosrodustaan, myös mustista häristä, joita käytetään erilaisissa härkätaisteluissa ja peleissä. Ranskassa härkiä ei vahingoiteta, vaan härkätaistelijan tehtävänä on napsia härän otsaan ja sarviin kiinnitettyjä pieniä koristeita. Mitä vaikeammin astellun koristeen saa napattua, sitä enemmän voittaa rahaa. Seurasimme hevospaimenen työskentelyä härän parissa ja ajoimme itsekin pari härkää takaisin laumaan. Nautimme lounaan hevostilalla ja starttasimme sitten lyhyelle ratsastukselle camarguelaisen suomaiseman halki kohti hevosten seuraavan yösijaa.

Majapaikka Saintes Maries de la Merissä

Camarguen vaakuna: vesi/ankkuri, taivas/usko/risti ja maa/sydän

Riitta ja paimenpatsas Sainter Maries de la Merissä

Huollettuamme ratsut meidät kuljetettiin hotelliin Välimeren rannalle Saintes Maries de la Merin pikkukaupunkiin. Pulahdimme välittömästi hotellin uima-altaaseen. Illallisen nautimme kaupungilla marokkolaisessa ravintolassa kuinkas muuten kuin mustaa härkää maistellen.

Viimeinen ratsastuspäivä päivä tuntui vuoriston jälkeen kuumalta, vaikka lämpötila pysytteli reippaasti alle 30 asteessa. Aamupäiväreittimme halkoi Camarguen suoaluetta, minkä päätteeksi saavuimme kilometrien mittaiselle rannikolle. Nyt koitti monien odottama vaelluksen kohokohta eli vauhdikas rantalaukka. Oppaan hevonen oli vielä tottumaton aaltoihin ja ottikin muutaman isomman sivuloikan. Meidän muiden hevoset olivat tottuneita myös rantaosuuteen ja päästelimmekin vedenrajassa tyylikkäästi hallittua laukkaa.

Ryhmäpotretti Camarguen rannoilla

Iltapäivällä ratsastimme merenpohjaa pitkin, sillä vuorovesi pysytteli vielä alhaalla. Matalassa rannikossa näimme suuria parvia valkoisia ja vaaleanpunaisia flamingoja, joiden väri syvenee iän myötä. Ratsastimme taas 6 tunnin aikana noin 30 kilometriä. Vaelluksemme päättyi rannalle, jossa kiitimme hevosia ja lastasimme ne kuljetusautoon. Kuljimme hevosten kanssa eri kyydillä, mutta lähes samaa matkaa takaisin kotitallille, jossa vietimme viimeisen yön.

Valkoisia camarguenhevosia

Ratsastusreittimme kulki kolmessa eri luonnonpuistossa: Luberon, Alpilles ja Camargue. Luberonisssa vietimme ensimmäisen ratsastuspäivän ja Alpillesissa kaksi seuraavaa. Camargue oli matkan päätepiste. Alpillesissa eli pikku-Alpeissa korostuivat vuoristomaisemat ja Camarguessa suoalue sekä upea merenranta. Tämä vaellus oli maisemaltaan yksi hienoimmista ja vaihtelevimmista mitä olemme kokeneet!