Viikonloppu kylpyläkaupunki Pärnussa

Vietin kälyni kanssa heinäkuussa pitkän viikonlopun autoilemalla Viron kylpyläkaupunki Pärnuun. Pärnu ei ollut kummallekaan ennestään tuttu, joten ei haitannut, vaikka heinäkuun helteet vaihtuivatkin vaihtelevaan keliin sadekuuroineen – tulipahan korvattua rantalöhöily kaupunkiin tutustumisella.

Pärnun kävelykaduilla

Ylitimme Suomenlahden Tallinkin autolautalla ja ajoimme Tallinnan satamasta vajaan 200 km matkan  Pärnuun pysähtelemättä pitkin hyväkuntoisia, EU-varoin kunnostettuja valtateitä. Kotimatkalla tein toki autontankkauspysähdyksen ihan vain hyödyntääkseni Suomea himpun edullisemmat bensahinnat. Tänä kesänä Pärnuun olisi voinut lentääkin suorilla lennoilla, mutta halusin mennä autolla ja nähdä samalla vähän ympäristöä.

Majoituimme perinteikkääseen kylpylähotelli Tervikseen, joka lienee terveys- ja rentoutushoitoineen Pärnun – ja ehkä koko Viron – monipuolisin kylpylä ja terveysklinikka. Tarjolla oli hoitoja ja tutkimuksia joka lähtöön, muun muassa erikoislääkäri – ja hammaslääkäripalveluja tutkimuksineen ja hoitoineen, mutta meille riittivät hieronta sekä kasvo- ja vartalohoidot, jotka olimme varanneet jo Suomesta käsin ennen reissua (hyvä niin, koska perillä hoidot olivat loppuun myytyjä).  Hoidot olivat Suomea edullisempia ja ihan hyviä, vaikka olivat kin pikemmin ”perushoitoja”,  kuin yksilöllisiä asiakkaan tilanteen mukaan räätälöityjä. Hyödynsimme päivittäin myös hotellin allasosaston kuntouintiratoineen ja lukuisine saunoineen, joista tykästyin erityisesti suola- ja aromisaunaan sekä turkkilaiseen saunaan. Lähtöpäivänä jäimme vielä muutamaksi tunniksi tappamaan aikaa altaille, sillä huoneet luovutettiin klo 12 ja laiva Suomeen lähti vasta illansuussa.

Tervis on monumentaalinen seitsemästä rakennuksesta koostuva hotelli, kylpylä, mutahoitola, urheilu-, kuntoutus- ja konferenssikeskus, joka perustettiin viitisenkymmentä vuotta sitten ammattiliiton kylpyläksi Viron ollessa osa Neuvostoliittoa. Nykyisin Tervis on Viron suurin kylpylä - taannoin se taisi olla jopa Neuvostoliiton suurin.

Pastoraat-kahvilassa on hyvät leivokset

Riianlahdella tuulee

Valitsimme majoitukseksi Terviksen, koska miksi majoittua muualle kuin kylpylään, jos kerran reissaa kylpyläkaupunkiin? Tervis sai meiltä plussaa siisteydestä ja monipuolisuudesta sekä sijainnista rauhallisella paikalla ja silti lähellä keskustaa ja rantaa – etenkin Katariina Suuren rakennuttamaa aallonmurtajaa. Miinusta tuli huonosta ilmastoinnista (nukuimme parvekkeen ovi auki) sekä ravintolasta. Onneksi ”kylillä” oli monta hyvää ravintolaa.

Terviksen lisäksi piipahdimme toisessakin kylpylässä, nimittäin terassilla läheisessä Hedon Spassa, joka on 1920-luvulla perustettuna vielä Tervistäkin perinteikkäämpi. Pärnun juuret kylpyläkaupunkina ulottuvat kauas 1800-luvulle saakka.

Taustalla pilkottaa Tallinnan portti 1600-luvulta

Tallinnanportin muhkea ovi rautanauloineen

Pärnun kuuluisa hiekkaranta typistyi sateisten kelien vuoksi rannalla kävelyyn, mutta saimme kuitenkin nauttia rantaluonnon upeista väreistä pouta- ja ukkospilvien suodattaessa valoa hiekalle ja rantatörmien heinikkoon. Kertakaikkisen kaunista!

Rantaloma vaihtui värien ihailuun

Käyskentelimme päivittäin keskustan kävelykaduille pittoreskiä jokivarren reittiä pitkin, joka kulki 1600-luvulla rakennetun Tallinnan-portin läpi. Pärnun keskustassa on kiinnostavasti sekaisin vanhaa ja uutta, kiveä ja puuta, hyväkuntoista ja röttelöä. Moni rakennus edustaa 1700-luvun arkkitehtuuria. Tykästyin erityisesti keskustan lukuisiin käsityöliikkeisiin ja -pajoihin,  joista moni tarjoaa kursseja myös harrastajille.

Vajaan 40.000 asukkaan Pärnun historia ulottuu kivikaudelle ja siihen voi tutustua paikallisessa museossa, joka esittelee kaupungin vaiheita, myös elämää Neuvostoliiton ikeen alla. Pärnulla on ollut suuri rooli Viron kansallistunteen heräämisessä, mistä merkkinä muun muassa paikallisen runoilijan Johann Jannsenin patsas Rüütli-kadulla. Ruütli-nimi merkitsee ritaria ja viittaa Viron keskiaikaiseen menneisyyteen saksalaisen ritarikunnan hallinnossa. Keskiaika vilahtelee kaupungissa yhä siellä täällä. Kävimme esimerkiksi katsomassa 1400-luvulla rakennetusta, nyt jo kadonneesta kaupunkilinnoituksesta jäljelle jäänyttä pyöreää Punaista tornia (jonka punaiset tiilet on nyt peitetty valkealla rappauksella).

Keskiaikainen Punainen torni

Katariinan kirkko

Pärnussa syö hyvin ja edullisesti– tosin kesällä moniin ravintoloihin täytyy jonottaa.  Pärnu on vahvasti sesonkikaupunki: moni ravintola ei ota ollenkaan varauksia kesäaikaan, jolloin asiakkaita on jonoksi saakka, ja on talvisin kiinni kaupungin tyhjentyessä kesävieraista. Onnistuimme kuitenkin varaamaan paikat sekä saksalaistyyppisestä Edelweissista (jonka wienerschnitzel oli ihan kelpo) että menultaan kunnianhimoisemmasta Gastronoomista (jossa nautimme maukkaat katkaravut ja pihvit). Leivosnälkää sammutimme Cafe Pastoraatissa Pühavaimukadulla (mainiot markenkileivokset!), jolla istuskelimme myös iltasella trendikkään Mum-ravintolan terassilla katselemassa Pärnun kesäillan hyörinää. Kaduilla kuului lähinnä viroa, suomea tai venäjää.

Pihvi Gastronoomissa

Kävelykadulla...

Virossa kun oltiin, niin totta kai hoidatettiin kuntoon myös sormet ja varpaat. Koska emme olleet varanneet mitään etukäteen emmekä tunteneet kaupunkia ennalta, päädyimme soittamaan kauneussalonkeja läpi google-järjestyksessä. Ilusalong Helle & Helenistä löytyi samanaikaiset ajat molemmille, joten vietimme puoli päivää manikyyrien ja pedikyyrien merkeissä – sopivasti sateen aikaan.

Sunnuntaiaamu valkeni kaatosateisena, joten käynnistimme päivän hotellin allas&saunaosastolla, minkä jälkeen googlettelin löytyisikö mitään kiinnostavaa kaupungin ulkopuolelta. A vot! Huomasin, että Torin 166-vuotias hevossiittola sijaitsee puolen tunnin automatkan päässä, joten ei muuta kuin hyppy autoon ja keula kohti Toria. Sain siis heppatyttönä myös pienen annoksen turpaterapiaa tutustuessani siittolassa Viron hevosrotujen kehitykseen ja siittolan nykypäivään. Opin, miten torinhevoset ja Viron raskaat vetohevoset on kehitetty alkuperäisestä eestinhevosesta (jota sitäkin on jalostettu harrastehevoseksi). Kirjoitin siittolavisiitistä erillisen postauksen, jonka julkaistiin Happy Rider -mediassa.

Torin hevossiittolan mainoskyltti

Ja vielä: koukkasimme Tori-reissulla myös uudelle Pärnu Bay golf-klubille tarkoituksena istuskella terassilla kevyellä lounaalla. Sade ja paikallisen golf-turnauksen palkintojenjakotilaisuus estivät kuitenkin aikeemme, joten ajoimme takaisin Pärnuun ja nautimme pienen välipalan Villa Wessetin terasilla.

Paljon jäi vielä tekemättä: historiaan voisi tutustua enemmän, samoin lähialueisiin nähtävyyksineen (etenkin luontokohteita) ja miksei myös 180 km päässä sijaitsevaan Riikaan. Ja sateen vuoksi jäi se uimarannalla hengailukin vielä uupumaan… ehkä siis  palaan vielä Pärnuunkin.

Kiitos kuvista, Ulla-Maija!

Vehmas ja vehreä Pärnu

Vanhaa Pärnua