10+1 syytä lähteä ratsastusmatkalle

Ratsastusmatkailu kasvattaa suosiotaan nopeasti. Suomen Ratsastajainliitto on ajan hermolla ja julkaisi viime viikolla Nuorten Päättäjien blogissa Vieraskynä-postaukseni ratsastusmatkailun hyödyistä.

Jatkan postauksia aiheesta Riitta Reissaa -blogissa. Tulossa mm. postaus ratsastusreissujen hinnoista.
Tässä linkki 10+1 syytä -postaukseen

Ratsastussafarilla: Leijonan bongausta ja bonus-gepardi


Tiedätkö tunteen, kun aistit katseen porautuvan selkääsi? Kuvittele, että tuijottaja on leijona ja olet juuri jäänyt jälkeen ratsastusryhmästäsi. 

Leijonanpentuja Mashatun villieläinreservaatissa

Tämä tapahtui safarioppaallemme Davidille pari vuotta sitten. Onneksi David muisti safariopaskoulutuksen neuvot: jähmety paikallesi ja tuijota takaisin, jotta leijona ajattelisi menettäneensä yllätysmomentin, äläkä missään nimessä karauta karkuun. David kiitti mielessään hevosensa rauhallisuutta ja huusi varovasti etuopasta apuun.  Apurin saavuttua  tilanne saatiin laukeamaan ja ratsukot peruuttivat turvaan leijonaa tiiviisti silmiin tuijottaen.

Tämän tarinan kuultuani tottelin maaliskuisella ratsastusmatkallani Davidin ryhmän tiivistyskäskyjä aina viipymättä.

Leijonan tassun jälkiä ratsastusreitillämme

Mekin hahmotimme  safarillamme siellä täällä hiekkaan painautuneita leijonien tassunjälkiä. Niinpä David valitsi reitit turvallisesti eikä antanut ratsastajien jalkautua riskialueilla edes puskatauon ajaksi. Noudatimme Davidin tiivistymiskäskyä aina ratsastaessamme leijonien tai norsujen lähettyvillä, sillä tiiviistä ryhmästä ei erotu potentiaalisia saaliita ja eikä rauhallisesti etenevä ryhmä ärsytä eläimiä (postaus kohtaamisestamme norsujen kanssa tässä ). Jos safarilla sattuisi tiukka paikka, alkaisi kiväärillä varustettu etuopas harhauttaa petoa takaoppaan johdattaessa safarilaiset turvaan. Takaoppaalla on mukanaan petoruoska, jolla paukautetaan tarvittaessa ilmaan kiväärin laukaukselta kuulostava ääni. Hevoset on siedätetty ruoskan ääneen, joten pamaus ei aiheuta lisäongelmia. 

Olennaisinta kuitenkin olisi, ettei tiukkaa paikkaa tulisi. Oppaat on koulutettu lukemaan maaston jälkiä ja he kantavat vyössään radiopuhelimia, joiden kautta villieläinpuistoa ristiin rastiin jeepeillä ajeleva henkilökunta välittää ajantasaista tietoa eläinten tilanteesta ja liikkeistä. Me hyödynsimme radiopuhelimia myös eräänä iltapäivänä kiivettyämme kukkulan laelle maisemia ihailemaan. Saimme radiopuhelimitse tiedon alhaalla liikkuvista leijonista ja pyysimme jeeppejä ajamaan niiden luo, jotta paikantaisimme ne kiikarointia varten. 

Meidän safarimme sujui ilman vaaratilanteita, joten oppaamme käyttivät petoraipan pamausta ainoastaan äänimerkkinä kertomaan leirin hevosmiehille ja muulle henkilökunnalle saapumisestamme.

Gnu päätyi leijonien ateriaksi

Löysimme leijonat kuivuneelta joelta

Vaikka kiersimme leijonat ratsain kaukaa, pääsimme avomaasturilla huikeaan leijonanjäljestykseen. Olimme itse asiassa lähteneet iltapuhteiksi ihailemaan muinaisten heimojen asumusten raunioita, kun yhtäkkiä bongasimme maantiellä tuoreita leijonanjälkiä. Hetken kurvailtuamme löysimme luita myöten kalutun gnun raadon sekä lisää tassunjälkiä, jotka johdattivat meitä eteenpäin.  

Puskat rytisivät jeepin alla safarioppaiden intouduttua seuraamaan jälkiä, jotka johdattivat meidät lopulta kuivuneelle joelle. Erotimme tumman jokihiekan seasta vaalean puunrungon, mutta kun ”runko” liikahti, ymmärsimme saapuneemme leijonien ruuansulatustauolle. Maasturimme nähtyään leijonat siirtyivät närkästyneinä heinikkoon, mutta tottuivat meihin pian ja palasivat joenpohjaan köllöttämään. Välillä ne katselivat meitä raukeina ja esittelivät haukotellen valtavia raateluhampaitaan. Muinaisten rakennusten rauniot unohtuivat nopeasti leijona-showta seuratessamme.

Leijonauroksella on kaksi vaihdetta: uni tai full action

Leijonanpennut odottavat saalistamassa olevaa emoa



Joko emo kohta tulee?

Seuraavan illan autosafarilla pääsimme vain muutaman metrin päähän mättäällä pötköttävästä leijonapoikueesta, joka odotteli saalistusretkellä olevaa naarasta palaavaksi. Välillä pennut käväisivät pensaan takana kuikuilemassa, josko naaras nappaisi saaliin näköetäisyydellä laiduntavasta gnu-laumasta.

Emme nähneet saalistusta, mutta hetken kierreltyämme yhytimme pensaan alla nukkuvan valtavan urosleijonan. Uros havahtui sekunniksi tarkistamaan millainen ”autoeläin” häntä lähestyi ja jatkoi samantien untaan. Uroksen elo näytti uunoturhapuromaiselta, mutta sen on kerättävä voimia: uros on se, joka suojelee laumaa. Mahtoikohan kyseessä olla sama uros, jonka karjunta herätti meidät öisin avoleirissä tähtien alla nukkuessamme? 

Ratsuni ja juuri saalistettu gudu

Muita kissaeläimiä bongasimme mielellämme myös ratsain. Gepardin kohtasimme erään ratsastuspäivän päätteeksi hetkeä ennen saapumistamme seuraavaan leiripaikkaan.  Olimme juuri ratsastaneet puskan takaa aukealle, kun parin metrin päässä heinikosta pomppasi gepardi hetkeä aiemmin kaatamansa antiloopin kimpusta. Hevoset katselivat antilooppivainaata korvat hörössä, kuulostelivat heinikossa lymyävää gepardia eivätkä säpsyneet, vaikka ketterä kissapeto hypähti näkyviin vielä toisen kerran.

Myöhemmin jeeppisafarilla opimme lisää luontokappaleiden maastoutumistaidoista. Meinasimme pensaan ohi ajaessamme missata kokonaisen gepardipoikueen, joka vilvoitteli pensaan suojassa.  Kuinkakohan monen gepardin ohi ratsastimme päivittäin huomaamattamme?

Ratsastusmatkan "Avara luonto" -  meininkiä parhaimmillaan.
Tässä linkki kohteseen: http://www.horsexplore.com/botswana-tuli-safari-2

Gepardit maastoutuvat pensaikkoon



Luottoratsuni Nashville

Lue tästä  miten ratsukkomme kohtasivat norsuja.

Lue tästä miksi ylipäätään aloitin ratsastusmatkailun.