maanantai 13. toukokuuta 2019

Ylitin talon, ylitin itseni



Vielä viime vuonna en voinut kuvitellakaan hyppääväni joskus maastoesteitä – ja tykkääväni siitä kuin hullu puurosta. Esteratsastus on kivaa, mutta rutiininpuutteen vuoksi jo tavallisten estetuntien pystyt ja okserit ovat olleet riittävä haaste. Viime vuoden Kavioliitto-reissu Irlannin Adareen avasi oven maastoesteiden hauskuuteen ja opetti, etteivät itselle sopivat maastoesteet tunnu vaikeammalta kuin ”normiesteetkään”, etenkään rutinoituneella maastoesteratsulla.
Riitta reissaa, Riitta Kosonen, Horsexplore, Adare,
Että tämmöinen tällä kertaa
Postasin Kavioliitto-reissulta gopro-videoita tulvivan jutun maastoradalta. Löydät nuo videot tästä. Tässä postauksessa kerron tarkemmin Adaren (mielestäni) hauskimmasta esteestä – taloista.   
Adaren maastoesteistä voi aina valita itselle sopivan korkeuden, niinpä taloja on aseteltu niitylle vierekkäin kolme. Matalin on ehkä 60cm korkea ja 40cm leveä, korkein ehkä metri kertaa viisikymmentä senttiä. Esteiden kokoa on todella vaikea arvioida, sillä maastossa kaikki näyttää ja tuntuu todellista pienemmältä. Siihen ehkä osin perustuukin hyppäämisen hauskuus. Maneesissa EN IKINÄ edes yrittäisi hypätä moisia.
On se aika iso maasta käsin...
Viime vuonna olin tohkeissani pelkästä talon näköisen erikoissesteen ylittämisestä, ja minulle riitti matalimman esteen ylitys. Tällä kertaa – Korumies-Arvin porukassa -  intouduin ylittämään taloja moneen otteeseen ja tyyliin.
Hypättyäni matalimman talon kertaalleen, kokeilin hypätä sen ohjat yhdessä kädessä. Ensin hevonen kiersi esteen, jolloin napakoitin pohjetta  - ja yli mentiin! Seuraavaksi hyppäsin pari kertaa keskikorkean talon ja olin jo päättänyt lopettaa homman siihen ja antaa muiden jatkaa hyppäämistä. (tuo juuri on Adaressa kivaa: ratsastamme letkassa esteeltä toiselle, kuuntelemme, miten esteet ylitetään, minkä jälkeen jokainen hyppää valitsemiaan estekorkeuksia omaan tahtiinsa. Kun kaikki ovat valmiita, jatketaan letkana seuraavalle esteelle).
Katseltuani syrjästä muiden rennon näköisiä hyppyjä suurimman talon yli, kysyin opettajalta, mitä hevoseni tykkäisi jos kokeilen. Koska opettaja vakuutti, ettei este ole hevoselle kovinkaan kummoinen, eikä edes ratsastajalle tunnu käytännössä kovin erilaiselta, päätin kokeilla.
Nostin laukan jo pitkälti ennen estettä ja kaarsin napakassa hallitussa tahdissa kohti estettä. Hetkeä ennen estettä iski pieni panique, joten tarrasin varmuuden vuoksi oikealla kädellä kiinni martingaalista. Hyvä niin, koska hevonen päättikin hypätä esteen huomattavan kaukaa, joten  löysin itseni liitämästä laajassa hienossa kaaressa yli punaisena hohtavan talonkaton. Olo oli muikea kuin supersankarilla jalkauduttani hallitusti maahan ja palattuani kavereiden luo. Siitä oli kiva jatkaa taas seuraaville esteille.
Tässä kuvia ylityksestä
Ratsastamme letkassa seuraavalle maastoesteelle

Kokoonnuimme taloesteille

Taloesteitä oli kolmea eri kokoa

Tutkailemme estettä

Että tämän kokoinen...

Hyppäsimme esteen yksitellen... joku jo vauhdissa


Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen postaukseen reissustani.
Matkalla mukana laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi House of Horses.



tiistai 7. toukokuuta 2019

Irlanti: Dublin, Limerick ja maastoesteitä Adaressa


Irlanti innostutti minut taas ylittämään itseni maastoesteillä! Tällä kertaa reissasin Irlantiin Korumies-Arvin hauskassa porukassa treenaten estetekniikkaa, hyppien intopinkeänä maastoesteitä, rauhoittuen ratsastuslenkeillä puistomaisemissa ja keskittyen hetkeksi myös kouluratsastukseen.
Edellisen kerran ratsastin Adaressa elokuussa  Kavioliiton  reissulla. Voit katsella tuon reissun maastoestevideoita tästä. Kirjoitin tuolloin myös Irlannista esteratsastusmaana
riitta kosonen, riitta reissaa, horsexplore, clonshire, ratsastusmatka, irlanti, kenttäratsastus, maastoeste
Hieman jäykkänä mutta intopinkeänä hyppy yli aidan
Tällä kertaa porukkamme oli sekalainen seurakunta ”äijiä”, äitejä ja tyttäriä, joista muodostimme tuttuun tapaan ”kanojen” matalien esteiden ryhmän ja ”kotkien” liitokavioporukan. Mutta niin siinä vaan kävi, että kanatkin innostuivat kasvattamaan itselleen (ainakin hetkellisesti) kotkan siivet!

korumies-arvi, riitta reissaa, horsexplore, irlanti
Kanoja ja kotkia
Norwegianin lakkautettua ostamamme suorat lennot päädyimme yöpymään menomatkalla Limerickissä ja paluumatkalla Dublinissa.
Vuokrasimme lentokentältä auton ja hurautimme parin sadan kilometrin päähän Irlannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, runsaan 90.000 asukkaan Limerickiin. Majoituimme kävelykadun varrelle viehättävään perheomisteiseen Bedford Bed&Breakast -hotelliin. Hotellin respassa kävi ilmi, että hotellin vanha emäntä oli asunut Adaren tallimme naapuritilalla! Irlanti on pieni maa…

limerick, bedford bed & breakfast,
Bedford on mukava perheomisteinen hotelli

Limerickin laitamilla

Limerickissä nautimme fish&chipsit ja Guinnesit ja tutustuimme pintapuolin normannien perustamaan King John’s Castle - linnaan. Olo oli kotoinen, onhan kaupunki kuulemma viikinkien 800-luvulla perustama. Illalla suuntasimme ystävällisen taksikuskin neuvomana muutaman korttelin  päässä sijaistevaan rauhalliseseen Horse&Hound –pubiin, jossa muutama paikallinen piipahti töiden jälkeen lasilliselle television jalkapallo-ottelun ääreen.  
Fish&chips

King John's Castle

Illanviettopub
Ennen tallille saapumista pysähdyimme lounaalle 1200-luvulla perustettuun, runsaan tuhannen asukkaan Adareen, eli matkailu-, golf-, ja konferenssikylään, jota mainostetaan Irlannin kauneimmaksi kyläksi. Napsimme pubin edustalla tuhdit irlantilaiset lounaat tyypillisine ranskanperunalisukkeineen. Pari iltaa myöhemmin piipahdimme samaan täpötäyteen pubiin kuuntelemaan paikallisten papparaisten kitara&banjo-trioa. 
Adare
Vietimme Adaren ratsastuskeskuksessa kolme yötä ratsastaen neljänä päivänä. Nousimme ratsaille heti tulopäivänä, jolloin Sue-opettaja arvioi tasomme ja päätti saman tien viedä meidät maastoon ensimmäisille maastoesteille. Tunti vierähtikin maastoesteiden täyteiseksi tunniksi ja palasimme majoitustaloomme suut messingillä.
Kanat ja kotkat käyskentelevät yhdessä seuraavalle maastoesteelle

Esteitä oli moneen lähtöön: tämän voi hypätä neljästä eri suunnasta
Seuraavat kaksi päivää ratsastimme pari tuntia kerrallaan lounasajan molemmin puolin. Sovimme keskenämme mitä halusimme tehdä, ja yleensä maastoesteseikkailu voitti. 
Yhtenä iltana kiersimme maastoesteet kävellen ja moikkasimme laajalla ruohikolla laiduntaneita hevosia. Adaressa hevoset laiduntavat paljon ja usein. Oli hauska hypätä esteitä maastossa, jossa samaan aikaan laidunsi joukko hevosia.
Esterata kulki laitumen halki

Näin mukavia laidunheppoja kohtasimme iltakävelyllä
Pari kertaa vetäydyin muutaman muun äidin kanssa hypyttömälle maastolenkille Hollywood-puistoon. Puiston perusti aikoinaan amerikkalaistunut irlantilainen elokuva-ammattilainen, ja itse asiassa Kalifornian Hollywood on saanut nimensä tämän puiston perusteella. Yhtenä iltapäivänä me ”kanat” emme menneetkään maastoon, vaan jäimme kouluratsastustunnille työstämään avoja, pohjeenväistöjä ja kiemurauraa.
Hollywoodissa

Koulutunnin laukkapätkä
Tuo juuri on Adaressa parasta: ratsastusryhmät voivat tehdä mitä haluavat, tunneilla ja maastossa on kiireettömyyden tuntu, kaikista esteistä löytyy eri korkeuksia ja jokainen voi ylittää tai olla ylittämättä mitä haluaa.
Adaren hevoset ovat irlantilaisia rotuja, eli pääsääntöisesti urheilullisia, hyväluonteisia, selväpäisiä ja syntyneet hyppäämään esteitä. Hevoskauppaa harjoittava Suen Dan-puoliso kertoi parhaiden maastoestehevosten olevan sekoitus irlantialaista ”hyväluonteista” esteratsua ja esim hollannin täysveristä hyppykapasiteettia tuomaan.
Käytössämme oli toistakymmentä ratsua, jotka kaikki olivat ystävällisiä ja hyväpäisiä ja hyppyominaisuuksiltaan vaihtelevia. Oma ratsuni oli täydellinen maastoesteautomaatti, joka ammattilaisen rennosti ylitti jokaisen esteen edellyttämättä minulta muuta kuin mukautumista.  Tyttären ratsuista osa antoi ratsastajan päättää ponnahduspaikan, osa tarjosi mielipiteitään, osa oli  kevyitä kädell, osa vahvemmin esteelle imeviä ferrareita.

Meille esiteltiin myös myyntihevosia
Heidi-tytär tutustuu seuraavaan esteeseen lempiratsunsa kanssa
Piipahdimme myös ratsastuskeskuksen mailla sijaitsevalla jahtikoirafarmilla, jossa iloksemme hyppelehti myös kaksi pentuetta. Koiratarhan hoitaja kertoi tuntevansa kaikki runsaat sata koiraa nimeltä ja kouluttavansa nuoret koirat kytkemällä ne ensin kokeneen jahtikoiran pariksi. Vierailumme aikana näimme parin pennun lähtevän autolla sijoituskoteihin kasvamaan, kunnes ne palautetaan kenneliin jahtihommiin.
Isot jahtihaukut

riitta kosonen, riitta reissaa, adare, jahtikoira
ja pienet jahtihaukut

Paluumatkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Dubliniin, jossa vietimme lauantain tutustuen Oscar Wilden keikaripatsaaseen, irlantilaisiin villatuotteisiin, Trinity College -yliopiston kampukseen sekä Temple Bar pubialueeseen, jossa oli täysi meno päällä jo lauantai-iltapäivänä. 

riitta reissaa, riitta kosonen, dublin, auld pb
Sisään vaan!

Dublin, edessä jossain Molly Malonen patsas

Se kuulu Temple bar

Trinity College

Oscar Wilde syntyi Dublinissa
Postaan myöhemmin lisää maastoesteratsastuksesta, etenkin jännittävien ”talojen” ja autonrengasvallien ylittämisestä.
 Postaan videoita Riitta Reissaa -sivulla erikseen myös myöhemmin.
Tässä linkki kohteeseen.
Tässä ja tässä linkit edellisiin juttuihin Irlannista.
 
riitta kosonen, riitta reissaa, house of horses helsinki, horsegirl and proud of it, ratsastusmatka, alberto fasciani, equitar
Hyvin varustettuna Irlannin vaihtelevissa keleissä
Menossa mukana suomalainen ratsastusvaatemallisto House of Horses sekä joka kelin tekniset Alberto Fasciani -ratsastussaappaat, jotka ostin keväällä Italian Marchen -ratsastus&tehdasvierailureissun innoittamana.
https://www.horsexplore.com/