torstai 14. maaliskuuta 2024

Taas Portugalissa Golegãn lusitanofestareilla!

Kun vuonna 2009 kävin ensimmäisen kerran Golegãn lusitanofestareilla ihmettelemässä ja ihastelemassa juhlahumua päätin, että jonain päivänä ratsastan festareilla itsekin. Tuo päätös on toteutunut nyt kolme kertaa, viimeksi viime vuoden festareilla, jonne osallistuin paikallisen hevostallin festaripaketissa. Linkki saman tallin tämän vuoden festaripakettiin on tästä pakettia myyvän Horsexploren linkistä.

Tämän ihanan Vice Rei -lusitanon kanssa pääsin areenalle! Vaatteista pari sanaa: takin ostin edellisellä kerralla Golegasta ja hame on suomalaisen Coz by Cozmein tuotantoa.

Festaripakettiimme kuului kaksi ratsastustuntia omalla tallilla, täyshoito illallisineen ja fado-laulu&folk lore -ohjelmineen, viinimaisteluilta sekä kaksi vierailua festareille. 


Tällä tallilla saa opetusta yksi ratsastaja kerrallaan.

Ensimmäinen vierailu osui päiväsaikaan lounaan ja illallisen väliin, joten keskityimme fiilistelemään festarikatujen tunnelmaa ja tekemään ostoksia. Toisena päivänä ajoimme festareille hevoset traikussa ja pääsimme itsekin ridaamaan sekä kaduille että keskusaukiota kiertävälle areenalle. Tukikohtana meillä oli tallin omistajan, Rui Salvadorin, Golegã-asunto, jonka avonaisista valtavista ikkunoista oli ihana seurata alla vellovaa festaritunnelmaa!

Ruin asunnon akkunoista oli hyvä seurata festarihumua

Golegãn festari juontaa juurensa jo 1700-luvulle, jolloin maan parhaat kasvattajat alkoivat kerääntyä vuosittain esittelemään hevosiaan. Golegan laitamilla sijaitseekin tunnettu Veiga-lusitanosiittola, jonka omistajan bongasin tällä festarireissullani pienen poikansa kanssa areenalla. 


Lapset mukaan satulaan!

Pääsin vierailemaan paikallisen kasvattajan aitoissa

Vierailin myös aitiossa tutustumassa paikalliseen kasvattajaan, jolta suomalainen tuttavani on ostanut ihanan, laadukkaan Xenon-lusitanon.

Perdo Teixeira Farto veti ratsastuksemme festareilla mallikkaasti

Pääsin myös areenalle ratsastamaan juhlaväen seassa. Nousimme ratsaille Ruin talon sisäpihalla, mistä pujahdimme juhlahumuun suoraan kadulle. Minä jäin alussa himpun muista jälkeen juututtuani hetkeksi säätämään jalustimieni pituutta. Aavistuksen mietin, miten mahtaa akan käydä jos en löydä porukkaani tungoksesta, mutta ratsuni Vice Rei hiffasi heti missä muut ovat ja ravasi minut rennosti muiden luo. Kelpo ratsu!


Tässä me mennään! Kerkesin luotettavan ratsuni selässä vähän napsimaan areenakuviakin

Reissukaveri otti näin upeita kuvia meistä innokkaista festariratsastajista. Kiitos!

Muutaman kierroksen käveltyämme, ravattua ja laukattuamme palasimme Ruin talon edustalle, jossa meille tarjottiin satulaan pienet drinkit. Skoolasimme toisillemme ja pujahdimme sitten opettajamme Pedro Teixiera Farton johdolla kiertämään katuja muutaman korttelin ratsain juhlakaupunkia ihastellen. Meitäkin taidettiin ihailla, olimme niin intopinkeän oloisia! On todellakin elämys ratsastaa keskellä juhlaväkeä hevosilla, jotka eivät ole tungoksesta moksiskaan vaan etenevät rentoina itsekin festaritouhua katsellen. 




Isäntämme Rui Salvador

Ratsastuskierrostemme jälkeen chillailimme viinilasien äärellä Ruin asunnolla alla kadulla kuhisevaa festarikansaa katsellen. Ennen illallista kerkesimme myös pujahtamaan kadulle tekemään ostoksia kadunvarsiliikkeistä ja festarikojuista, joissa myytiin mukavan hyvänlaatuista tavaraa.


Illallisen nautimme paikallisessa ravintolassa, jonne meille oli varattu oma pitkä pöytä. Jatkoimme siis festarifiiliksissä täpötäyden ravintolan iloisessa puheensorinassa kolmen lajin illallista nauttien. 

Pöytämme päätyä...alkupalathan siinä meitä jo odottelevat

Golegãn lusitanofestari on ikimuistoinen kokemus, jossa todella tuntee, miten jokaisen portugalilaisen sisällä asuu pieni lusitano. Valtava määrä ihmisiä saapuu paikalle omien hevosten kanssa ja kaikki ovat niin onnellisia ja ylpeitä ratsuistaan, olivat ratsut minkälaisia tahansa. Välillä areenalla voi bongata  working equitationin maailmanmestarin kisaamassa muiden taitureiden kanssa, välillä katse osuu jopa pieneen kärryjä vetävään shettikseen tai aasiin. Ja kaikista ollaan yhtä ylpeitä ja onnellisia!

Tänne täytyy päästä uudestaan ja uudestaan! Onneksi festaripaketti järjestetään vuosittain. Sitä voi tiedustella ratsastusmatkatoimisto Horsexplorelta.

Talli järjestää tilauksesta ratsastus- ja tanssinäytöksiä. Niin myös tällä kerralla.


Illallisen jälkeen tallilla ihastelimme paikallisten folklore -esitystä
 Fado-lauluiltakin meille oli, mutta jäi kuva nappaamatta kun keskityin kuuntelemaan



Koska meille jäi aikaa lähtöaamuna, ostimme vielä pienen maastoretken korkkipuumetsään









keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Temppeliritarilinna Tomarissa

Ratsastusreissuilla on mukava tutustua myös paikalliseen historiaan. Marraskuisella reissullamme Tomarin liepeillä sijaitsevalla Quinta do Falcao -tallilla saimme kiertokävelyn myös läheisessä temppeliritarilinnassa (Convento de Cristo), joka on palvellut aikoinaan Temppeliritareiden tukikohtana ja luostarina. Nykyisin linna on Unescon maailmanperintökohde. 

Convento de Criston pääkirkko

Temppeliritarien historia on niin tärkeä paikallisesti, että talli osallistuu joka heinäkuu vuotuiseen temppeliritarijuhlaan ratsastamalla ritarivarusteissa linnasta alas kaupungin kirkolle, jonne kaupunkilaiset ovat kokoontuneet. Talli antaa myös asiakkaille mahdollisuuden osallistua kulkueeseen. Kannattaa kysyä lisää Horsexploresta.

Ratsutallimme emäntä, historiaa hyvin tunteva Sandra Strecht opasti kierroksemme asiantuntevasti

Linna appelsiinipuutarhasta katsottuna

Ratsastajia Tomarin kaupungin vuotuisessa temppeliritarijuhlassa (kuva Quinta do Falcao)

Linna perustettiin jo 1100-luvulla, mutta temppeliritarien pääkeskus siitä tuli 1300-luvulla, jolloin  ritareita oli alettu vainota muualla Euroopassa niin rankasti, että koko ritarikunta lähestulkoon tuhoutui. Ritarikunta hajosikin 1300-luvulla, mutta Tomarin haara säilyi ja nimettiin uudestaan Order of Christ- nimiseksi. 

Oliiviruukkuja linnan varastossa

Temppeliritarien ruokasali

Temppeliritarien käyttämiä astioita

Portugalin kuningas luovutti ritarien käyttöön Tomarin linnan, kunhan ritarit lupasivat olla uskollisia kuninkaalle. Ritarit luovuttivat myös varansa kuninkaalle, mutta rahat käytettiin ritariudelle sopiviin kohteisiin. Temppeliritarit tukivat myös kuningasta merellisissä löytöretkissä. Linna olikin keskeinen löytöretkien suunnittelupaikka ja tunnetun portugalilaisen löytöretkeilijän Vasco da Gaman veli on haudattu Tomarin linnaan.

Linnan sisäpihaa

Munkin numero 24 hauta. Munkkeja ei haudattu omalla nimellään ja heidät haudattiin seisovaan asentoon kohti taivasta.

Linnan pääkirkko huikean korkeine ja jyhkeine jerusalemilaista pyhättöä jäljittelevine pylvässaleineen on temppeliritarien rakentama ja he ratsastivat sinne seremonioissaan myös sisään. 1100-luvulla temppeliritarien luostari oli tärkeä puolustuslinnake maori-muslimihyökkäyksiä vastaan.

Ikkunan paikalla oli aikoinaan ovi, josta ritarit ratsastivat kirkkosaliin


Temppeliritarien merkki kirkkosalissa

Linnake edustaa monenlaisia arkkitehtuurityylejä, jotka kuvaavat hengellistä symboliikkaa. Yhteen pylvääseen on kaiverrettu vyö kuvaamaan hengellisen ja maallisen elämän välistä rajakamppailua, jossa vyö yrittää sitoa ihmiset maallisuuteen irti hengellisistä pyrkimyksistä.

Kiertokävely linnassa polveilee eri aikakausien ja hallitsijoiden kausista toiseen. Kiinnostava oli erikoinen seinärakennelma, jonka yksi linnan haltijoista rakennutti vihoissaan suoraan isänsä asumusten eteen, koska isä olikin itse mennyt naimisiin pojalleen katsastamansa kauniin puolisokandidaatin kanssa.

Linna palveli aikoinaan kansalaisia monella eri tavoin, kuten sairaalana ja köyhäin apuna. Yhdessä linnan saleista on luukut, joista köyhät kävivät hakemassa ruokaa.

Aukkoja ruoka-astioille

Luukku josta ruokaa sai noutaa

Trubaduuri linnan portilla


tiistai 4. heinäkuuta 2023

Kuvapostaus ratsastussafarista Namibiassa

Kamerat lauloivat ratsastusvaelluksellamme Namibian Kambakussa! Reissukaverini Annukka Valkama napsi hyvällä kamerallaan aivan mahtavia otoksia, joista tässä luvalla julkaisen kivan potpurin, semminkin kun kerrankin olen kameran kuvattavalla puolella enkä kuvaajana:). Olen kirjoittanut tältä Horsexploren reissulta useita postauksia esimerkiksi villielämistä tässä ja koko hienosta reissusta tässä.

 

Tässä huikean osaava ja huumorintajuinen eräoppaamme Jeremiah

 


Iltapäiväratsastukset päättyivät auringon laskiessa


Ratsain pääsee hämmästyttävän lähelle villieläimiä. Tässä kirahveja...

... ja gnu-laumaa

Oheistoimintana opettelimme muun muassa jousiammuntaa


Kävimme myös jeeppisafarilla Etoshan kansallispuistossa

Leijonapari Etoshassa

Mustaraitainen hyppyantilooppi elää ainoastaan Etoshassa

Seepralauma Etoshassa

Norsulauma marssii tien yli Etoshassa

Gnu ja hyppyantilooppeja

Safarihevoset asuivat ilmavasti ja saivat vaeltaa yöllä vapaasti savannilla.



Lounas nautittiin ulkona avokeittiön kokkaamista herkuista

Yhden yön asuimme bush campissa yöpyen kolmen metrin korkeuteen rakennetuissa teltoissa

Bush campin avokattoinen kylppäri



Bush campilla kokattiin ja aterioitiin ulkona. Hevoset vapautettiin savannille, josta ne vaelsivat itsekseen tallille

Termiittikeko

Kambakun ulkoilma-allas


Matkamuistoja ostamassa

Kambakussa nautittiin riistaruokaa

Iltapäiväratsastukset päättyivät savannille katettuun sundowneriin

Pääsimme todella lähelle kirahvilaumoja


Kambakun ateriointiterassi

Tässä kuvaan seepralaumaa

Vaellamme gnu-antilooppien ohi

Hevoset satuloitiin avokatoksessa

Talli henkii afrikkaa

Henkilökunta rakastaa hevosiaan

Sänkyjen ympärillä on hyttysverkot