Satulatta issikoilla –metsälenkkien aatelia

Ajatus ilman satulaa ratsastamisesta arvelutti pitkään, kunnes päädyin kaverien houkuttelemana satulattomaan issikkamaastoon. Aivan uskomattoman hauskaa puuhaa!

First snow, silent forest, Icelandic horse, no saddle - heaven!

Olenkin nyt syksystä lähtien käynyt Fagerängissä issikoilla satulatta iltamaastoissa, satoi tai paistoi, oli valoisaa tai ei. Ja aina on ollut älyttömän hauskaa! 

Autumn colors in a forest hack

Satulaton maastoseikkailu sujuu suurin piirtein näin: Ensin haetaan pörröiset issikat pihatosta, jossa ne ulkoilevat kavereiden kanssa. Kiltit issikat tulevat yleensä tyytyväisen oloisina tallibokseihin harjattaviksi, kaviopuhdistukseen ja varusteltaviksi. 
Satulan sijaan asettelen issikan selkään satulahuovan ja kiristän sään taakse huopaa pitelevän vyön, jossa on metallinen ”kauhukahva” tasapainohäiriötä helpottamaan.

Well equipped for the dark evening hack in the forest

Issikan suuhun sujautan kevyet pienet turparemmittömät kuolaimet. Tosin kerran sain alleni issikan, jolle ei oltu laitettu kuolaimia. Ihmettelinkin maastossa kun ei meinannut jarru mennä läpi! Mutta eipä sillä ollut väliä, sillä ratsuni laukka oli mukavan pehmeä ja heppa pysytteli mielellään porukan mukana. 

Nousen issikan selkään piharakennuksen portailta kurottaen ensin toisen koiven issikan yli ja istahtaen sitten selkään miten parhaiten osun. Kun ei ole satulaa, ei ole mihin tähdätä, ja selässä voi vielä hyvin korjailla asentoa.

Land carecully - the Icelandic horse is not as tall as you remember

Lenkiltä palattuani muistan tallipihalla hypähtää varoen alas, sillä ensin kahvavyö tökkää vatsaan ja sitten maankamara tömähtää vastaan yllättävän pian. Issikka on niin pieni. Yleensä jalkautumista seuraa Fagerängin sekalainen pihaseurakunta kanoja, kukkoja, possuja, koiria, kissoja ja eläköityneitä issikoita.

The stable yard gang 

Syksyn maastoilla liityin tallihenkilöstön vetämälle iltalenkille, jossa meidän satulattomien mukana oli myös satulallisia. Satulattomuuden makuun päästyäni en kyllä enää vaihtaisi satulaan – ainakaan näillä rauhallisilla issikoilla.

Satulatta on kiva ravata, töltätä ja laukata metsäautoteillä, sekä kopsutella käyntiä kanervien ja mustikanvarpujen reunustamilla metsäpoluilla. Hevosen liikkeet tuntuvat takamukseen ja selkään pehmeinä ja luonnollisina.

The riding skirt by Coz by Cozmei warms the horse, too

Autumn light in the forest

Vaikein askellaji on ravi, joka pompottaa välillä niin, että otan tukea kahvavyöstä. Yleensä sekä issikka että minä rentoudumme kuitenkin lenkin edetessä eikä alkukankeuden jälkeen tarvitse ottaa tukea missään askellajissa.

Töltti on taivaallisen ihanaa! En ole mikään askellajiratsastaja, joten iloitsen, jos issikka nostaa ja pitää töltin luonnostaan, jolloin saan vaan nauttia pehmeästä tikityksestä.

Muistan miten ensimmäinen satulaton laukkapätkä arvelutti. Otin varmuudeksi enempi ohjaa ja jäkitin itseäni jaloilla kiinni hevoseen. Fagerängista on onneksi löytynyt aina kivoja ja kuuliaisia issikoita. 

Trotting, tölting and cantering without the saddle is fun when the gaits are soft

Where are the bridles!?

Sitä paitsi issikan nopeinkaan laukka ei huimaa enää päätä ratsastusmatkoilla kokemieni lämppärilaukkojen jälkeen. Annan siis issikan laukata intopinkeänä muun porukan mukana ja nautin menosta. Joillakin issikoilla laukka on niin pehmeä, että se tuntuu helpoimmalta askellajilta.

Issikoiden kanssa ei kelillä ole väliä. Kerran ratsastimme niin järkyttävässä kaatosateessa, että sain talliin palattuamme kaataa kengästä vettä pois. Ukkonen viskoi salamoita ja karjui metsässä, mutta issikat pysyivät rauhallisina. Kuuntelivat vaan korvat hörössä luonnon metelöintiä.

Wet wet wet.. we were caught by a strong thunder

Talven tullen illat pimenivät sysimustiksi. Talli lainaa ratsastajille kypärälamppuja, mutta viimeksi kuu valaisi hennon lumipeitteen enkä sytyttänyt lamppua. Vaikka minä en näkisi, hevonen näkee senkin edestä.

The other rider wears the shine west, the other does not

Pimeinä iltoina kanssaratsastajien rivit ovat harvenneet. Nykyisin käymme satulattomilla lenkeillä muutaman kaveruksen voimin, yleensä ilman tallin opasta. Reipasotteinen kaverini tuntee maastot sen verran hyvin, että vetää lenkin.

Sitä paitsi issikat osaavat maastot ulkoa kertoen meille hienovaraisesti mitä askellajia missäkin kohtaa on yleensä menty ja kuinka pitkään. Täysiä ammattilaisia! Täytyy kuitenkin muistaa pitää myös oma pää, sillä kerran vetoissikka koukkasi kesken laukan muut perässään oikotietä kotiin päin, vaikka olisimme halunneet laukata suoraan. 

Shine Vests by House of Horses Helsinki do the job!

Finnish designers know the climate: Shining vests by House of Horses Helsinki and riding skirt by Coz by Cozmei

Mitä hyötyä satulattomuudesta on? Uskoisin sen parantavan takamustuntumaa ratsastukseen, auttavan istumaan syvemmälle ja rentouttavan jalat. Lisäksi satulattomuus on auttanut tunnistamaan oman lantioni vinouden, jota koetankin lenkin aikana tietoisesti suoristaa.

Mutta ennen kaikkea satulaton issikka on ihanan lämmin myös talvipakkasella!

Maastoilu pimeässä talvi-illassa on myös varustelaji: kiedon ratsastushousujen päälle COZ by Cozmein lämpimän villaisen ratsastus- tai ulkoiluhameen, jonka helman levitän lämmittämään myös issikan lautasia. Tässä linkki.

Classic skirt by COZ by Cozmei

Lady skirt

Rider skirt

Takin päälle sujautan House of Horses Helsingin Shine in the Dark-liivin, joka hohtaa kirkkaana vähäisessäkin valossa. Tässä linkki.

Finnish essentials: raincoat, vest and beanie by House of Horses Helsinki

Kiitos kuvista ridauskavereille! Mennään taas!

Millaisia ajatuksia ilman satulaa ratsastus herättää sinussa?