perjantai 19. heinäkuuta 2019

Islanninhevosia Romaniassa


Romaniasta on moneksi. Löysin Romanian Transilvaniasta aidon islanninhevostallin, jota pyöritti etniseltä taustaltaan unkarilainen issikkaharrastaja. Maastoilin vajaan viikon ajan Karpaattienvuorilla issikoista ja maisemasta nauttien. Opiskelin samalla valokuvausta, sillä reissumme oli yhdistetty valokuvaus -& ratsastusloma.
riitta kosonen, riitta reissaa, horsexplore, romania, islanninhevoset
Rennosti Romaniassa
Issikkatallin omistaja Andras on entinen kirjapainon omistaja, joka tutustui issikoihin vieraillessaan asiakkaiden luona Islannissa. Andras myi kirjapainonsa seitsemisen vuotta sitten, osti vanhan maatilan ja perusti sinne riistapuiston. Islantilaiset tuttavat innostivat Andrasin pystyttämään valtaville mailleen myös issikkatallin ja nyt tilalla kopsuttelee 34 islanninhevosta. 
Ajoimme issikkatallille auton lavalla
Ensimmäiset issikkansa Andras toi Islannista, mutta on alkanut ostaa hevosia myös Hollannista ja Saksasta, sillä niiden turkki kestää maisemanvaihdoksen islantilaisia paremmin. Tilalla on syntynyt myös 15 omaa kasvattia.
Andrasin issikoita

Andrasin nuoret issikat saavat kasvaa rauhassa
Andrasin issikoilla on lokoisat oltavat. Ne asuvat ympäri vuoden yötä päivää ulkona, sillä talvet ovat Karpaattien tällä puolella melko leutoja. Nuoret 2-4-vuotiaat hevoset saavat kasvaa rauhassa 360 hehtaaria laajan riistapuiston tanhuvilla pitäen seuraa puiston 600 peuralle ja 150 villisialle.
Vaelluksen picknic-tauolla hevoset saivat laiduntaa varusteitta
Andrasin tallilla kaikki on napakassa järjestyksessä, varusteet huollettuja ja Islannista saapuu säännöllisesti treenaaja kouluttamaan hevosia.  Kaikki ratsastamme issikat olivat kilttejä ja mukavan luonteikkaita. 
Vierastalo, talli ja perinteinen portti
Andrasin komea ja korkea hirsinen vierastalo henkii siistiä ja maanläheistä tyyliä modernilla twistillä. Rakennuksen kruunaa lasinen ruokasali, josta avautuu maisema edessä avautuvan laakson yli jylhille vuorille. Ruokasalissa kelpasi valokuvata vuorten yli kaartuvia sateenkaaria.
Vierastalon kauniita tiloja
 
Perinneportti, taustalla Karpaattien vuoristoa
Vaelsimme päivittäin noin 20-40 kilometrin päiväretkiä eri puolilla vuoristoa. Andras joutui säätämään reittejä normaalista melko lailla, sillä reissumme osui vuoden sateisimpaan kuukauteen. Tämä toukokuu oli kuulemma poikkeuksellisen sateinen. Sadevarusteet olivat siis tarpeen

Yllättävän usein sade osui kuitenkin picnic-lounaallemme ja saimme ratsastaa melko kuivin ilmoin, joskin maasto oli sateista märkä, liukas ja mutainen. Paras aika ratsastaa Transilvaniassa on kuulemma kesä-heinäkuun vaihde.
Sademetsässä... illan kruunasi  kaunis auringonlasku

Reittimme halkoi kapeita metsäpolkuja ja kukkivia niittyjä. Pari tiukkaa nousia ja laskua talutimme hevosia. Hyvä niin, sillä jyrkät laskut liukkailla lehdillä olivat haastavia myös jalkaisin.
Reitti halkoi metsiä, vuorenrinteitä, laaksoja ja niittyjä
 
Pakkasimme aamulla satulalaukkuihin vesipullot ja eväsleivät Reissumme kauneimman picnicin nautimme ylhäällä vuorilla tuhansia valkoisena hohtavia narsisseja ihaillen. 
Ohitimme kauniisti maalattuja mökkejä ja loma-asuntoja, joiden portteina oli usein perinteisiä puisia Szekler-portteja, eli Romanian unkarilaisten portteja, joihin on kaiverrettu asukkaiden tietoja mm paloviranomaisia varten.
Tuhannet narsissit kukkivat vuorilla toukokuussa

riitta reissaa, romania, islanninhevoset, narsissi



Perinteistä maaseutua
 Ylitimme kuohuvina virtaavia jokia sekä siltoja pitkin että kahlaten. Metsän yleisin ääni oli lintujen sirkutuksen ja lehmänkellojen lisäksi kuohuvan joen kohina ja purojen solina. Sateinen toukokuu oli saanut joet ja purot valloilleen. 
Ylitimme jokia ja juotimme hepat joissa (kuva Marianne Hyppönen)

 Tämä osa Karpaattienvuoristoa on Harghita-vuoria. Vuoristo kohosi ympärillämme vehreänä ja tarjosi useita hiljaisia ja varjoisia auringonsäteiden täplittämiä metsätaipaleita. Välillä pysähdyimme vehmaille niityille venyttelemään jalkojamme tai ihailemaan vuoriston kauneutta.

Andras johdattaa letkaamme vuorille (kuva Katri Heikkilä)
Muutaman pätkän tölttäsimme asvalttitien reunaa siunaillen hevosten rauhallista luonnetta. Kukaan ei hermostunut ohi sujahtaneista autoista. On pakko ylistää hevosten rauhallisuutta. Hevosia ei heivauttanut edes punaisena murissut metsätyökone, jonka ohitimme letkana kylki konetta hipoen ilman mitään ongelmia.
Oli myös hauska seurata maaseudun perinteisiä työtapoja, sillä hevoset uurastavat Transilvaniassa sekä metsässä, pelloilla että kärryjen edessä. 
Romania on täynnä työhevosia. metsissä ja maanteillä
Vaelluksen tahti oli melko rauhallinen. Töltti- ja laukkapätkiä oli harvakseltaan, joten välillä käynnistimme niitä itse ja saimme Andrasin liittymään tahtiimme.
Erikoisin picnic-paikkamme oli taannoisen kommunistidiktaattori Nikolae Ceausescun metsästysmajalla. Ceaucesulla oli tapana pyrähtää pikkuiseen kiviseen torppaan helikopterilla, nostattaa niityn keskellä törröttävään salkoon lehmän raato ja ampua torpan pienistä ampuma-aukoista kaikki paikalle saapuvat karhut. Tosi sankarillista. 
Ceausescun metsästysmaja karhunhoukutusraatopylväineen
Romaniassa ei muistella Ceaucescua hyvällä mistään muustakaan syystä, sillä kommunismin vuosina elintarvikkeet olivat kortilla ja toisinajattelijoita vainottiin julmasti. Erityisen karvaasti diktaattoria muistellaan Transilvaniassa, jossa asuu Andrasin tavoin valtava unkarilaisvähemmistö

Unkari kun menetti isot alueet maataan ja kansaansa Romanian puolelle ensimmäisen maailmansodan jälkeisissä rajasopimuksissa. Romaniassa on unkarilaisia suhteessa suunnilleen saman verran kuin Suomessa ruotsinkielisiä.
riitta kosonen, riitta reissaa, islanninhevonen, romania
Issikkaan on mukava nojailla (kuva Anu Surakka)
 Tallin pidossa Transilvaniassa on omat jännittävyytensä, nimittäin karhut. Tein karhuista ja karhuretkestämme erillisen postauksen, jonka löydät tästä.
Tallilla päivystää useita koiria ja lihaksikas metsästyskoira Otto jolkotti mukanamme kaikki retket. Oton tehtävänä oli – paitsi nauttia hauskasta retkestä ja näyttää meille osaavansa reitit ulkoa – myös varoittaa karhuista ja puolustaa meitä maaseudun paimenkoirien satunnaista uhittelua vastaan. 
Otto-koira jakoi eväät, vahti satulat ja hevoset ja vastaanotti rapsutukset
Pari kertaa Otto pääsikin tosi toimeen paimenkoirien intouduttua häätämään meitä vuorilla kauemmas laumasta. Ottoa tuki operaatiossa urhea nuori unkarilaisoppaamme, joka pelotta ratsasti koiria vastaan varmistaen turvaisan kulkumme. Andras antoi sivustatukea mukaansa ottamallaan napakasti paukahtelevalla nallipysyllä.  Me jatkoimme koko shown ajan matkaamme häiriintymättä, sillä ratsumme eivät olleet episodista moksiskaan.
Ei hätää! Urhea apuoppaamme teki tämän tahallaan...
Maatilojen halki ratsastaessa oli hätistettävä lehmiä vartioivia koiria

Me emme karhuja kohdanneet, mutta joku aiempi ryhmä oli kuulemma kohdannut metsätien poskessa nukkuneen karhun.
Kävimme karhuja bongaamassa.
Opimme reissulla kosolti valokuvauksen niksejä mukanamme matkustaneelta ammattivalokuvaaja Heli Hirvelältä. Heli omistaa myös Järvenpäässä sijaitsevan Jau Jau –islanninhevostallin, joten saimme loistavia vinkkejä myös hevosten kuvaamiseen. 
Teen myöhemmin erillisen postauksen valokuvauskurssimme annista.
Reissussa mukana laadukas suomalainen ratsastus- ja vapaa-ajan merkki House of Horses Helsinki.
https://www.horsexplore.com/

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Mathildedal: alpakoita ja käsityötä


Suomen länsirannalta löytyy matkailuhelmi poikineen.  Suoranaiseksi ”hittikohteeksi” on noussut pikkuinen Mathildedal, joka on yksi Teijon historiallisista ruukkikylistä.
Vierailu Mathildedaliin siinsi mielessäni siitä saakka, kun ostin Tampereen hevosmessujen exposta Ruukin Kehräämön ihanan alpakkaneuleen.  Halusin nähdä, miten neuleet syntyvät alpakkalaitumilta valmiiksi tuotteiksi. 
riitta reissaa, riitta kosonen, mathildedal, ruukin kehräämö
Alpakka antoi villansa kesäkuussa
 Mathildedalin juuret juontavat 1600-luvulla perustettuun, purosta käyttövoimansa saaneeseen vasaralaitokseen. Varsinainen rautaruukki perustettiin 1800-luvulla valmistamaan työkaluja, maatalouskoneita, höyrykoneita ja venemoottoreita. 1900-luvulla Mathildedalissa toimi laivatelakka ja myöhemmin purkaamo. 
riitta reissaa, mathildedal,
Mathildedalin iltaidylliä
Teollisen tuotannon loppukiri nähtiin 1900-luvun puolivälissä, jolloin kylässä koottiin autoja, sellaisiakin kuin Teijo-kuorma-auto. 1980-luvulle tultaessa teollinen toiminta korvautui matkailu- ja käsityötuotteilla. Nimensa Mathildedal on saanut yhden ruukinpatruunan vaimosta.
Tästä rattaalta se kaikki aikoinaan alkoi
 Hurautin tyttäreni kanssa Mathildedaliin työpäivän päätteeksi myöhään illalla. Kylä nuokkui hiljaisena kevyessä kesäsateessa, mutta Ruukin Krouvi tarjoili täyttä menua yön kynnykselle. Olimme varmuuden vuoksi tilanneet ruuat jo matkalla puhelimitse, ja ruoka pantiin tulelle heti saavuttuamme. Ruukin herkulliset brie-juustolla, viikunahillolla ja ilmakuivatulla kinkulla viimeistelty broileririnta sekä jokirapu-caesar –salaatti olivat niin reiluja annoksia, että uni maittoi saman tien.  
ruukin krouvi, mathildedal, riitta reissaa
Ruukin krouvin herkkuja ja hotellin sisäänkäynti

Yövyimme samassa rakennuksessa sijaitsevassa Mathildedal-hotelllissa, jossa oli kahdeksan sievästi retro-tyyliin sisustettua huonetta. Koska saavuimme myöhään, emäntä soitti meille autoon, kertoi mistä löydämme huoneen avaimet ja kysyi mihin aikana haluamme aamiaista. 
Aamiainen sijaitsi alakerran kahvilassa, jossa eteemme kannettiin lähiruuasta koottu monipuolinen aamupalalautanen. Hotellissa on pieni kahviomyymälä, joka tarjoaa kahvila- ja juhlapalveluja sekä luonto-ja kansallispuiston palveluja. 
Kelpo aamiainen

 Pienessä Mathildedalissa on yllättävän monta piipahduspaikkaa: satama ravintoloineen, kehräämö, kutomo, vanhojen aarteiden putiikki, vaateliike, hoitola, panimo, leipomo, suklaapuoti.  Ympärillä avautuu luontokeskus eräpalveluineen. Majoitusmahdollisuuksia on runsaasti. 
Mathildedal, riitta reissaa
Puoteja riittää

Hoitola ja majoirusta: Sypressi
Reissumme päätavoite oli alpakat ja kehräämö, mutta valmistauduimme vierailuun piipahtamalla ensin antiikkiliike Huldassa – jossa koin monta deja vu – ailahdusta – sekä Second Chance – vaateliikkeessä, jossa myytiin lähes kaikkea päälle pantavaa ja kapsäkkiin pakattavaa. 
Second Chance -puoti
Ensimmäiset ihanat alpakat bongasimme heti kaupan takana olevassa aitauksessa. Alpakat oli keritty kesäkuussa, joten niiden muhkeiden turkkien sijaan saimme ihastella norjia alpakankroppia. 

Alpakat eivät ole sosiaalisia, mutteivät ynseitäkään, joten niitä oli helppo kuvata ”omissa oloissaan”.
Ruukin Kehräämöllä on parisenkymmentä alpakkaa ja uusia syntyy vuosittain. Mekin bongasimme pikku-alpakoita takaniityllä emojensa kanssa laiduntamassa. 
Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Alpakat asuvat laitumilla

Emot ja poikaset omalla laitumellaan

Ruukin Kehräämön toimintoketju on kompakti. Alpakat, pesukone, kehräämö ja myymälä sijaitevat toistensa läheisyydessä ja osa tuotteiden kutojistakin on paikallisia käsityötaitureita. Suurimmat vaate-erät kudotaan huolella valitussa perheyrityksessä Liettuassa.

Jatkoimme laamojen luota kehräämöön, jossa Ruukin Kehräämön toinen omistaja Leena Rajala työskenteli Kanadasta ostettujen, katkokuitujen työstöön soveltuvien koneiden parissa. Avustajina Leenan jaloissa pyöri kolme sympaattista koiraa: suursnautseri, vinttikoira ja piskuinen Lancashire Heeler. Koirat tervehtivät meitä iloisesti pehmolelujaan esitellen ja rapsutuksia vastaanottaen. 
 
Kehräämön koiruuksia



Leena työsti käsissään pestyä ja lingottua villaa ja sekoitti siihen villisilkin kuitua. Leena erotteli ja venytteli kuituja, ajoi kuituja karstan erottelijan läpi, sijoitti eri värisiä pumpulimaisia kuitupilviä koneeseen, jossa kuidut työstyivät paksuhkoksi pehmeäksi naruksi. Kehruukone sijaitsi hallin toisella laidalla.  Sinne pääsi harppaamalla suursnautserin yli. 
 
Leena Rajala, Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Alpakan käsittelyssä riittää työvaiheita. Käsityötä on paljon



Mikä ihana alpakanvillapilvi!
Kiitimme Leenaa ja koiria opettavaisesta esittelystä ja siirryimme Sinin luokse myymälään. Sini Honkalalla oli alpakoita jo aiemmassa elämässään. Kimmoke oman kehräämön perustamiseen syntyi jo silloin, sillä Suomessa ei ollut alpakkaosaajia, joten oli teetettävä langat kalliisti Englannissa. 
Tavattuaan Leenan Helsingin Rajasaaressa koiranulkoilutuslenkeillä, ajatus yhteisestä alpakkatoiminnasta alkoi kehkeytyä. Elämäntapamuutoksesta tuli melko täydellinen, USA:ssa aikoinaan asunut Sini ja sikatilaa pyörittänyt Leena perustivat vuonna 2012 Kehräämön Mathildedaliin, jossa nykyisin myös asuvat. 
 
Ruukin Kehräämön puoti

Sovittelin myymälässä neuleita, hypistelin alpakkahuopikkaita, silittelin huiveja ja pallottelin alpakkapesupalloilla. Samalla kuulin Siniltä neulemallien suunnittelusta. Tuotteita voi ostaa joko valmiina, tilata valitsemastaan Kehräämön langasta tai ostaa langat ja kutimet ja kutoa itse. 
Pehmeään torkkupeittoon tarvitaan numeron 10 pyöröpuikot ja 200 grammaa muhkeaa alpakka-luonnonsilkki- lankaa. 
Sini Honkanen, riitta kosonen, riitta reissaa, ruukin kehräämö
Sini Honkanen kertoo mielellään alpakoista ja kehräämöstä


Sini Honkanen, Ruukin kehräämö, riitta reissaa
Sini Honkanen esittelee torkkupeiton kudontaa
 

Mikä väri sopisi parhaiten hiuksiin ja hipiään?
Kurvasimme alpakoiden luota kylän laidan vanhalle kansakoululle Petri’s Chocolate –myymälään teelle, leivoksille ja ostamaan käsintehtyä suolasuklaata ja pieniä suklaapalloja lukuisilla eri aromeilla.   
Kahvilan eteistä koristi vanha pulpetti ja myymälää veistoluokasta kannettu höyläpenkki. Moni iäkkäämpi asiakas muistelee myymälässä varmaan lapsuutensa kyläkouluja. 
Petri's chocolate, riitta reissaa
Petri's Chocolate - sortuminen on väistämätöntä
Koska oli kesä, eikä silti ukkostanut, salamoinut tai viskonut rakeita, päätimme retkemme tyttären uintihetkeen Mathildedalin pienellä hiekkarannalla. Kesä.