maanantai 10. joulukuuta 2018

Ratsastusvaellus Georgian vuorilla:: laukkaa ja luostareita

Postasin aiemmin reissupäiväkirjassa huikealta puska&laukka-reissultani Georgian vuoristossa. Linkki reissukuvaukseen löytyy tästä. Tähän postaukseen kokosin kuvia ja pari laukkavideoita reissun keskeisestä annista: vuoristolaukasta, upeista maisemista, ryteikköridauksesta, telttaleireistä...
riitta reissaa, Georgia, Horsexplore, maastoratsastus
Georgian vuoristossa on upean kumpuilevaan laukkamaastoa
  En ole millään reissullani laukannut niin paljon ja niin vaikeassa maastossa kuin täällä: oksaisella metsäpolulla, alarinteessä, tiukoissa kaarteissa... Ratsastusoppaamme Levan puski eteenpäin kuin veturi. Hän päättänyt tehdä meistä gruusialaissotureita. Projekti eteni vauhdikkaasti eikä täysin verotta. Pari kertaa laukkasin suoraan oksaan, joten loppumatkan parantelin tällejä sinkkipastalla.
Reissu alkoi Levanin tallista - tilavasta entisestä kanalakolhoosista

Ensimmäisen ratsastuspäivän ensimmäisen tunnin jälkeen näytin tältä! Ja mietin miten jaksan seuraavat 7 päivää:)
Laukkasin oksiin.... loppureissun parantalin tällejä sinkkipastalla
Ratsastimme viikon aikana 230 kilometrin reitin , joka johdatti meidät korkeimmillaan 1700m korkeuteen.
Riitta Reissaa, Riitta Kosonen, Horsexplore, Georgia
1700 metrin korkeudessa, mukanamme vaelsi varahevonen


Georgialaista vuoristomaisemaa
 Laukkatalleilla ratsastusoppinsa ammentaneen Levanin hevoset olivat täysveri-arabi-akhaltek-kabardinian -sekoituksia.
Hevoset odottivat "nipussa" aina kun jalkauduimme tutustumaan vuoriston luostareihin.
Ratsussani oli melko paljon kabardiniania.
Riitta Reissaa, Georgia
Reissun kauneimmasta leiripaikasta avautui upea näkymä laaksoon ja laiduntaviin ratsuihimme.

Vuoristomaisemiin ei kyllästy. Ja aavat puuttomat rinteet kutsuivat piiiiitkiin laukkoihin. Pisin laukkapätkä kesti 15 minuuttia. Kymmenen minuutin laukkarupeamia tempaistiin useita. Laukkasimme tasamaalla, ylämäkeen, alamäkeen, metsäpolkua, oksien läpi...
Saavumme telttaleiriin ilta-auringon valossa

Kohtasimme matkalla useita lammas- ja lehmälaumoja paimenineen
Kohta laukataan
Kun oikein tiiraa, näkee taaemman vuoren laella pienen kirkon. Niitä kohosi lähes joka huipulla
Juotimme hevoset  joissa ja ojissa  reitin varrella sekä illalla leirillä tähtien ja otsalampun valossa
Juomatauko kirkkaassa vuoristojoessa (kuva: Eva Udd)

Juomataukoja keskellä polkua
Tähdet ja otsalamput valaisivat hevosten juottoa joella

Laukkareitti kulki halki metsäpolkujen, ryteikkköjen, piikkipensaiden... pätkän matkaa kuljimme pitkin ikivanhaa Silkkitietä, joka kopisi mukavasti kavioiden alla.
Rehevä metsäreitti vaihtui välillä näinkin selkeäksi satumetsäksi
Metsäpätkät taitettiin kaikissa askellajeissa

Tällaistakin maanpeittokasvustoa
Reissumme myötäili joen kulkureittiä. Kahlasimme yli, telttailimme rannalla ja peseydyimme kylmässä, vuolaasti virtaavassa joessa. Temppunsa siinäkin.
Joessa oli yllättävän vahva virtaus, mikä ei kyllä näy tässä kuvassa



Muinainen Silkkitie, Georgian vanhin tie

Parin-kolmen tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme niityille ja levähdyspaikoille picnicille. Kaivoimme satulalaukuista peruseväät: juusto-makkara-kinkkutäytteiset sämpylät, kahvia ja teetä sekä vohvelikakun, jonka Levan jakoi linkkarilla tasan kahdeksaan osaan. Hevoset huilasivat lähellämme mukavasti hörähdellen ja torkkuen.
Hepat huilasivat picnicin ajan puihin kiinnitettyinä

Tai sitten ei...

Mutustimme sämpylät ja vohvelit nurmikolla istuskellen ja tirsoille nukahdellen

Mutusteltavaa kaikilla
Georgian vuoristo vilisee ikivanhoja keskiaikaisia luostareita.  Luostarien vaaleat silhuetit täplittävät hauskasti vuoristomaisemaa. Piipahdimme neljässä luostarissa, joista osan juuret ulottuvat osin 600-luvulle.  
Kiviset luostarit on pidetty suhteellisen hyvässä kunnossa
Luostarit olivat usein yhden tai kahden munkin tai nunnan asuttamia. Yleensä heidän seuranaan oli tuikeita vahtikoiria - tai sitten tällaisia paikallisrotuja, joita käytetään myös susien ja shakaalien karkotukseen. Olimme onnekkaita: näimme 4 päivän ikäisiä pentujakin:)
Luostarin maallista onnea: kuusi koiranpentua!
Susienkarkoituskoirilta leikataan korvalehdet, jotteivät pedot saa niistä kiinni
Yövyimme telttaleireillä niityillä ja joen rannalla sekä perhemajoituksessa.
Kahden hengen teltat, käsienpesuämpäri ja tavaroiden kuljetusauto

Ravintolateltta ja leirikeittiö, jossa taiottiin upeat ateriat
Hepat leiriytivät telttojen läheisyyteen
Onneksi meidät soturit oli myös ruokittava hyvin: kokki ei telttareissulla sortunut eineksiin. Kokkaus alkoi perunankuorinnalla, kurkku-tomaatti-korianteri -salaatti uhkui tuoreuttaan, liha- ja kanapadat tehtiin tuoreista paistikkaista. Kyytipoikana nautittiin gruusialaista valko- ja punaviiniä 5 litran reissukanisterista. 

Tälle reissulle voisi mennä uudestaankin - tai sitten ratsastan Levanin uuden vuoristoreitin, jahka joku on testannut sen ensin:).
Ruuanvalmistusta teltassa. Ruoka kypsennettiin kaasuliedellä.

Georgian maaseutu on yksinkertaista, eikä matkailuinfraa juurikaan ole. Perheet asuvat yksinkertaisesti. Juoksevaa vettä löytyy, mutta yhdessä asunnossa kuuma vesi lämmitettiin puilla. Toisessa vesijohdon toiminta oli kytketty sähköpostikkeeseen. Maalla toiletti oli luonto tai puucee.
Kahden majoitustalon tunnelmaa. Oikealla alakulmassa puilla lämmitettävä vesisäiliö
Yövyimme kyläkaupan asunnolla. Kauppaa piti viehättävä filologi, eläköitynyt opettaja.

Yövyimme yhden yön Patara Dmanisissa, vanhassa kylässä, jolla on huikea menneisyys  silkkitien varrella kehittyneenä keskuksena. Siellä painettiin ammoisina aikoina  rahaakin. Vihollisia riitti, joten kyläläiset rakensivat 700-luvulla vuoren sisään turvallisen vedenhakuluolan joelle. Alueelta on kaivettu myös 1,8 miljoonaa vuotta vanha ihmisen pääkallo. Tuoreempi löydös on raunioituneen 700-luvulla rakennetun kuvernöörintalon kylppäri ammeineen. 
Muinainen kallo, vuoreen louhittu vedenhakureitti joelle, kuvernöörin kylpyamme 700-luvulta ja yleiskuva linnoitusalueelta
Georgiassa on rusaasti rikkipitoisia lähteitä, joten se on tunnettua kivennäisvesi- ja  kylpyläaluetta. Mekin huuhdoimme reissupölyt pois tbilisiäisessä kylpylässä, jossa riuskat pesijänaiset hinkkasivat nahkamme putipuhtaiksi.

Laukat olivat piiiiiitkiä ja polveilevia. Pisin laukka kesti 15 minuuttia. Sekin on videolla... tässä kuitenkin lyhyempi pätkä.




Tässä linkki kohteeseen.
Reissussa mukana Hpposport, etenkin Komperdell-turvaliivi.
Sekä House of Horses, laadukas suomalainen ratsastusvaatebrandi.
Lensin Georgiaan Turkish Airlines- lennolla Istanbulin kautta.
Komperdell-liivi toimi hyvin metsässä ja aavalla
I'm a horsegirl and proud of it!


5 kommenttia:

  1. Wau, ihanan kuuloinen reissu! Vanhaa heppatyttöä alkoi heti kiinnostaa :D Kuin aikuisten versio lapsuuden suosikki ratsastusleireistä. Täytyykin laittaa postaus ylös jos vaikka tuonne päin saisi aikaiseksi lähdettyä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aino! Tämä oli todella huikea seikkailu vauhtiin ja luontoon. Suosittelen lämpimästi! (Vaikka aika naatti olinkin välillä:)

    VastaaPoista
  3. Hui, aivan mahtavan kuuloinen reissu! Aikamoisen matkan olette vaeltaneet. Oliko takamus hellänä? Kuulostaa aika villiltä menolta kun oksien läpi laukkaillaan, mutta maassa maan tavalla. Hauskaa varmasti oli. Olisi kiva joskus päästä lähtemään ratsastusmatkalle mutta nyt ei ole siihen mahdollisuutta. Varsinkin Unkari kiinnostaisi sillä itselläni on ollut Unkarin puoliverinen.

    VastaaPoista
  4. Georgia on kiehtonut jo pitkään. Ja mikäs parasta reissata kuin harrastuksen parissa. Oli varmasti mukava reissu!

    VastaaPoista
  5. Kylläpä on ihania kuvia ja huikeat maastot! Edellisestä ratsastusvaelluksesta on ihan liian kauan aikaa... Tuo telttamajoitus taitaa olla vähän liikaa meikäläiselle...

    VastaaPoista