tiistai 13. helmikuuta 2018

Kroatia: maastolaukkaa ja turkoosia vettä



Kroatia kasvattaa suosiotaan matkakohteena – myös ratsastusmatkailussa. Vietettyäni viikon Zagrebin vuoristossa ymmärsin syyn: Kroatian maaseudulla luonto kukkii ja ihmiset suhtautuvat hevosiin myönteisesti. Joku talollinen tarjosi ohi ratsastaville ratsukoille satulaan vodkasnapsitkin. 
Ihailemme maalaismaisemaa
Karautimme Kroatiassa 125 kilometriä napakassa tempossa vauhdista ja luonnosta nauttien. Reittimme oli häkellyttävän kaunis yhdistelmä kukkivia niittyjä, vehreitä lehtimetsiä ja upeille näköalapaikoille johdattavia vuoristopolkuja. Välillä reitti sivusi maatiloja, joiden luumu- ja omenapuista kurkottelimme maistiaisia.
Halki kukkaketojen...
Vilvoittavat lehtimetsät katkaisivat kivasti helteen

Kohti näköalapaikkaa
Zagrebin vuoristossa hevoset elävät rentoa maalaiselämää. Ne satuloidaan vaelluksille vain joka toinen viikko, muun ajan ne kopsuttelevat pihaton ympärille avautuvalla laitumella, jossa riittää niittyä, metsää ja raikkaita lähteitä. Lokakuusta maaliskuuhun hevoset lomailevat, minkä jälkeen niitä ratsastetaan puolentoista kuukauden ajan takaisin avuille ja vahvaan vaelluskuntoon. 
Ratsut yöpyivät tilavalla laitumella
Tallia pyörittää Mraovcin perhe apunaan tunisialaissyntyinen Safi, joka kouluttaa hevoset vahvalla intuitiolla. Kaiken perustana on reilu kohtelu, mutta hevosen on kuunneltava myös ratsastajan puhetta ja seurattava käskyjä ja ohjeita aina töissä ollessaan. 
Satulaan noustiin tallissa
Safi kertoo olevansa tunnettua tunisialaista taitoratsastussukua ja esiintyneensä työkseen myös vauhdikkaissa ratsastusnäytöksissä. Se selittäisikin, miksi hän nousi reissullamme satulaan maasta hypähtäen, onnistui kurkottamaan satulasta käsin maahan pudonneen stetsonin  - ja laukkaili välillä satulassa seisten. 
Napred! Mesto – eteenpäin, seiso!”, kajautteli  Safi seurueemme hevosille. Vaikka ratsukoita oli kahdeksan, ei takaopasta tarvittu, sillä Safi suhasi eestaas ohjeistaen ratsuja puheellaan. Me emme ymmärtäneet Safin epäselvää englantia, mutta onneksi hevoset ymmärsivät.
Safin aito tunisialainen ratsastusasu

Taitoratsastaja nousee satulasta näin
Mraovicin hevostila kunnioittaa perinteitä. Rakennukset ovat aitoja perinnetaloja, farmilla myydään paikallisia käsitöitä ja vieraille tarjoillaan kroatialaista perinneruokaa: lihaa makkaraa, kaalia, salaattia, viiniä ja luumuviinaa. Tänne ei kannata tulla kasvis- tai vegaaniruoka mielessä.
Maatilan päärakennus on perinteistä mallia
Aamiaishuone

Ratsastaessa kulutetut kalorit saa äkkiä takaisin
Pöydän antimet tehdään itse tai ostetaan lähialueelta. Tilan tuhannet luumu- ja päärynäpuut sekä viiniköynnökset tuottavat palanpainiketta myös myyntiin. 
Perinteisiin kuuluu myös kroatialainen musiikki. Isäntä  kuulemma musisoi joskus vieraiden ratoksi, mutta meidän reissullamme musiikista vastasi paimenkoira Benji, joka ulvoi kimeästi korkeataajuisen kansanmusiikin tahtiin. Benji viihtyi vieraiden kanssa muutenkin. Se pinkoi ratsastusletkan edellä, vilvoiteli ojissa, sotki jokien juomavedet, ajoi peurat pois näkyvistä ja nuoli halukkaasti matkailijoiden picnic-lautaset.  
Benji pulikoi maastossa ratsujen juomatauolla

Benji tahtoo mukaan!
Safi sopeuttaa ratsastuksen vieraiden tason mukaan, ja koska seurueemme oli tasataitoinen ja menohaluinen, oli reissumme laukkapainotteinen. Laukkasimme vehreillä metsäpoluilla, kukkakedoilla ja peltojen reunamilla ja spurttailimme houkuttelevia ylämäkiä. Välillä uppouduimme pitkään, jopa kymmenminuuttiseen laukkataipaleeseen kyläteitä pitkin, Välillä.singahdimme  sähäkkään laukkakisaan sänkipellolla. Erityisen nopeasti ylitimme auringossa kylpevät  niityt paetaksemme Lucifer-helleaaltoa, joka nosti elohopean lähes 40 asteeseen.  Yllättävän vähän helle kuitenkaan haittasi ratsastusta, etenkin kun ratsastuslenkeillä pysähdyttiin välillä suihkuttamaan kylmävesiletkulla niin hevoset kuin selässä istuvat ratsastajatkin.  Tässä linkki Kroatian  laukkapostaukseeni, jossa on mukana laukkavideoita.
Laukkakisa alkakoon!
Mahtui maastoon muutama ojan ylityskin
Hevoset pysyivät hyvin käsissä, eivät riehaantuneet edes laukkaa aavistaessaan ja pysähtyivät melko helposti myös kisapätkien päätteeksi. Oli elämys kokeilla eri hevosrotujen laukkaominaisuuksia. Laukkakisan ainoa ongelma oli peltoa halkova oja, jonka olemassaolon unohdin enkä kisahuumassa huomannut edes Safin pysähdysmerkkiä. Onneksi ratsun loikka oli varma ja pehmeä.
Ratsut yöpyivät matkan varrella tilavassa tarhassa

Tällaisia niittirinteitä hanatettiin myös ylämäkeen
Ratsastimme päivittäin noin parikymmentä kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä teimme farmilta käsin aamu- ja iltapäiväratsastuksia lähimaastoon. Pahimpana hellepäivänä heräsimme hevosia säästääksemme ratsaille jo aamuseitsemäksi ja nautimme aamiaisen vasta ratsastuksen jälkeen. 
Satunnaiset autojen ja ratsujen kohtaamiset sujuivat ongelmitta
Tiistaina, hevosten lepopäivänä, hurautimme minibussille parin tunnin päähän turistien suosimaan Plitvicen luonnonpuistoon ihailemaan turkooseja pikkujärviä ja raikkaita vesiputouksia. Päivä päättyi kroatialaiseen tapaan sen seitsemän lihasortin aterialle suositussa grillissä.
Plitvicen luonnonpuiston smaragdisävyjä

Riitta Reissasi Plitvicen luonnonpuistoon
Kolme viimeistä ratsastuspäivää vaelsimme kohteesta toiseen niin, että hevoset yöpyivät reitin varrella ja ratsastajat kuljetettiin takaisin yöksi farmille
Yhtenä päivänä lounastimme mehiläistilalla, jossa huolsimme hevoset ja maistelimme hunajaa ja kahvihunajalikööriä. Testasimme tahtomattamme myös emännän propolisvoiteen, kun mehiläinen pisti yhtä ratsastajistamme huuleen. Voide todisti tehonsa ja päätyi monen reissaajan ostoslistalle. Lounaan jälkeen otimme nokoset ulos levitetyillä vilteillä. Päivä päättyi maauimalaan, jossa itäeurooppalaiseen tapaan kansa lillui altaissa rupattelemassa ja poppi pauhasi. Otimme uimalassa myös rentouttavan selkähieronnan ja päätimme päivän paistin ääreen uimalan ravintolassa.
Hevoset yöpyivät reitin varrella vilpoissassa ladossa

kroatia, Toposko
Yksi ratsastuspäivä päättyi maauimalaan
Helleviikon raikkain ratsastusreitti johdatti meidät Kupa-joelle, jonka varjoisalle rannalle jätimme hevoset päivälevolle ja siirryimme itse kumiveneellä lounas- ja uintipaikalle. Koska vesi oli harvinaisen matalalla, isäntäväki kuljetti kumivenettä puoli tuntia karikoita väistellen vuoroin moottorilla, vuoroin joessa uiden ja hörppi väillä kannustimikseen kotipolttoista rakia.

Benji tahtoi mukaan uimaan
Uimatauko ratsastuksen lomassa
Ratsut pestiin päivän päätteeksi myös reitin varrella
Riitta reissaa, ratsastusvaellus, juottotauko
Ratsut juotettiin ystävällisten maanviljelijöiden pihoissa
Sympaattisimmat lounaat nautimme luonnonhelmassa, jonne oli autolla tuotu kasa lepotuoleja ja  kenttäkeittiö tykötarpeineen. Tarkka isäntä ei sortunut eineksiin maastossakaan, vaan kokkaus aloitettiin perunoiden ja sipulin kuorimisella. Ruoka maistuu parhaalta luonnossa, etenkin kun taustalla kuuluu puihin kiinnitettyjen, heinää mutustavien hevosten tyytyväinen hörähtely.
Tässä linkki kohteeseen
Tässä linkki edelliseen Kroatia-postaukseen 
Ratsastuslounas maastossa:paikan päällä kokattu lämmin lounas lepotuoleilla nauttien
Kroatia, ratsastusloma, ratsastusvaellus, Riitta reissaa
Vilvoittelua helteessä
https://www.horsexplore.com//