keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Olipa hyvä Horse Show! Konkarit Håkan Wahlman ja Reija Liusvaara muistelevat



Traditionaalinen HIHS järjestettiin nyt jo 33. kerran. Saimme taas nauttia huikeasta kisasta ja vimpan päälle hiotuista järjestelyistä. Se, että kaikki sujui kuin rasvattu, perustuu vuosikymmenien aikana kantapään kautta hankittuun kokemukseen
HIHS 2017 (kuva: Anu Leppänen)
Haastattelin muutama vuosi sitten (silloiseen Hevoset ja Ratsastus –lehteen) kahta HIHS-konkaria: kuulutuksista vastaavaa Håkan Wahlmania ja vapaaehtoisia avustajia koordinoivaa Reija Liusvaaraa, jotka ovat olleet tuotantotiimissä alusta saakka.  Muistelin Horse Show.ssa kaksikon kertomuksia vuosien varrelta:  
Reija Liusvaara, olympiavoittaja Pierre Durandin ja lehdistöpäällikkö Maija Koski  (kuva Helsinki Horse Shown arkisto)

Håkan Wahlman (oik) on ollut mukana HIHS-historian alusta saakka (kuva Helsinki Horse Show:n arkisto)
Håckuksen ”jjjjjjjaaa hyvät naiseeet ja herraaaat…” – kuulutukset ovat osa HIHS-legendaa. Tosiasiassa Håckus kertoi päätyneensä hommaan sattumalta.
-Olin aluksi mukana esteidenrakentajana. Yhtenä vuonna Gordin iski minulle mikin käteen, enkä ole siitä sen koommin irti päästänyt.

 

Messukeskus, Areena vai Jäähalli?

HIHS:n paikka on vaihtunut vuosien saatossa muutamaan otteeseen. HIHS:n taustalla ovat Helsingissä järjestetyt Ruskeasuon kisat. Haluttiin kuitenkin enemmän, jotain sellaista kuin Göteborgissa on, joten  Tom Gordin ja Patrick Lagus alkoivat rakentaa HIHS-konseptia ja perustivat organisoijaksi Scanhorse Oy:n vuonna 1983. Tapahtumaa suunniteltiin ulkoilmaan Kaivopuistoon tai Munkkiniemeen, mutta ensimmäinen HIHS järjestettiin vuonna 1985 Messukeskuksessa.  Kaksitoista vuotta myöhemmin show siirtyi Hartwall Areenalle ja neljä vuotta sitten Jäähalliin.

Sijaintipaikoilla on puolensa. Hartwall Areenan etuna oli paikoitus, mutta Jäähallissa (kuten Messuhallissa) katsojat voivat seurata myös kilpailijoiden verryttelyä. Jotkut katsojat jättävät kisat vähemmälle ja keskittyvät imemään oppia verkka-alueelta.
Jäähallilla pääsee seuraamaan ratsukoiden verryttelyä

 

FEI World Cup ja Amateur Tour

FEI World Cup:n osakilpailu tekee HIHS:sta Suomen arvokkaimman hevos-show:n.  World Cupin talous-ja aikataulukriteerit ohjaavat shown suunnittelua, joten tapahtuma on kasvanut kolmesta päivästä viiteen niin, että WC-luokat kisataan tiivistetysti. HIHS:n Amateur Tour palvelee myös suomalaisen esteratsastuksen tulevaisuutta, kun nuoret pääsevät kisaamaan samalle areenalle maailmanhuippujen kanssa. 
Vilma Kuoppamäki ja Pullukka leiskauttavat yli esteen Amateur Tourissa (Kuva Roosa Roth)

 

Katsomo täyttyy vähitellen

Tänä vuonna HIHS:a seurasi järjestäjien ilmoituksen mukaan noin 50.000 katsojaa. World Cup täytti katsomot piippuhyllyä myöten, mutta arkipäivän aamunäytöksissä katsomoissa on runsaasti tilaa. Tuolloin on tilausta huumorille. Håckus kertoi tapauksen Areenan ajalta:
-Kerran aloitettiin ylimääräinen luokka aamulla kello seitsemän. Katsomossa istui oikeastaan vaan tuomariston puheenjohtajan vaimo. Pyysimme häntä vitsin vuoksi siirtymään yhtä penkkiä vasemmalle.

Ohjelmaa on kehitetty vuosien varrella niin, että yleisö saa enemmän irti ratsastajista. Vaikka show toimii sekuntiaikataululla, napataan urheilijoilta yleisön iloksi pikakommentteja eri tilanteissa: kisan päätteeksi, verryttelysessiossa ja erilaisilla klinikoilla.
Katja Stähl haastattelee kisaajia verryttelynäytöksessä

 

Sympaattisia kansainvälisiä huippuja

HIHS houkuttelee vuodesta toiseen huippuosaajia. Kansainväliset huippuratsastajat löysivät HIHS:n nopeasti ja ensimmäisiin kisoihin saatiin maailman kärkeä, kuten Hugo Simon, David Broom ja Harvey Smith.  Ratsastajiin panostettiin kunnolla ja kisat saivat ”Friendly Helsinki”- maineen. Juuri ratsastajat lobbasivat HIHS:lle world cup –statusta, joka saatiinkin heti seuraavana vuonna. Vuonna 1998 HIHS:ssa nähtiin WC-finaali.
Hugo Simon (kuva Helsinki Horse Show:n arkisto)


Rodrigo Pessoa (kuva: Helsinki Horse Show:n arkisto)
Järjestelyissä on panostettu alusta saakka laatuun. Kentän pohjaa ja esteratoja ovat suunnitelleet  kansainväliset huiput, kuten Hermann Dureck ja Olaf Petersen. Tämänkin vuoden ratamestarilla, brasilialaisella Guilherme Jorgella on kokemusta olympiaratojen rakentamisesta.
Hevosten hyvinvointi on tärkeintä. Eläinlääkäri Terttu Katila valmistautuu vet checkiin

”Friendly Helsinki” –fiilis tarttuu. Reija kertoi:
-Kansainväliset huiput ovat olleet sympaattisia ja karismaattisia. Heidän kanssaan on niin kiva asioida, että annamme helle joskus työparini Jepa Idmanin kanssa ruokalaliput vain päiväksi kerrallaan, jotta ”huomenna taas tavataan”.

Tänä vuonna ratsastajat kiittivät ”Friendly Helsinkiä” erityisen kauniisti kunnioittamalla 100-vuotiasta Suomea ja 110-vuotiasta suomenhevosta ratsastamalla lauantai-illan näytöksessä suokeilla legendojen esteratsastuskisan.
Henrik von Eckermann, Peder Fredricson ja Francois Mathy Jr suomenhevosten estekisassa

 

Maailmantalouden ja politiikan heijastuksia

HIHS on kokenut kaikenlaista kylmästä sodasta kansantalouden kriiseihin.  1990-luvun lama koetteli kannattavuutta ja Scanhorse otti liiketoimintaan mukaan hollantilaisen partnerin. Maailmantalouden heilahtelut näkyvät myös sponsorimuutoksissa. Historiaan ovat jääneet esimerkiksi SKOP ja Glitnir. Vuonna 2004 hankittiin ensimmäinen title sponsor, FIM. Sittemmin mukana ovat olleet United Bankers ja Porche.  
Pääsponsorina Land Rover
Kylmän sodan loppupuolella, rautaesiripun murenemisen aikoihin päänvaivaa aiheutti Neuvostoliitto lähettämällä nootin, koska kisoissa käytettiin Liettuan lippua Neuvostoliiton lipun sijaan.  

Myös kotimaisissa asenteissa on ollut muokkaamista. 1980-luvulla ratsastuksella oli vahva elitistinen maine, joten mediaa oli käsiteltävä taiten. Välillä kierrettiin toimittajien kanssa opetusmielessä maailman world cup- kisoja.
Håckus muisteli:
-Aluksi oltiin varovaisia eikä juuri hehkutettu esimerkiksi rahapalkintojen suuruutta.
Media kuitenkin innostui kisoista nopeasti. Lehdistön ja Ylen lisäksi mukaan tulivat Suomen ensimmäiset kaupalliset radioasemat. Tänä vuonna kisoja seurattiin myös Haven Live- lähetyksinä.
Ladies Night on HIHS:n uusi kohtauspaikka

 

Nopeita ratkaisuja

Show’ta pyörittävät sadat vapaaehtoiset, jotka huolehtivat muun muassa ratojen rakentamisesta, kukka-asetelmista, tallista ja verkasta, mukulaboxista, ruokailuista ja turvallisuudesta, lääkäri- ja eläinlääkäritoiminnoista, VIP-vieraista, kisakansliasta, stewardeista ja tuomaristosta, infosta, mediasta ja turvallisuudesta. Reija vastaa koko paketin toimivuudesta.
Reija kertoi:
-Ongelmat on ratkaistava nopeasti. Ensimmäisenä HIHS-vuonna takkuili vapaaehtoisten ruokailu. Juoksimme illalla asematunneliin kauppaan ja väänsimme 250 eväsleipää.
Toimihenilöitä Messukeskuksessa (kuva Helsinki Horse Show:n arkisto)

Vapaaehtoiset tehokkaina kisa-areenalla
 Reija kertoi vapaaehtoisten uuden ”univormun” olevan aina odotettu yllätys:
- Yhteisen asun valinta on haastavaa, koska sen on toimittava kylmällä tallialueella ja kuumassa kyökissä. Lisäksi asun pitäisi näyttää hyvältä monenkokoisilla ihmisillä. 

Toisinaan HIHS-ilme innostaa myös vääräleukoja. Reija kertoi:
-Erään vuoden valkoraitainen paita kirvoitti sloganin ”vangit areenalla”. 
Toimihenkilöiden kisalook (kuva Helsinki Horse Show:n arkisto)

Seremoniamestari-Håckuksen HIHS on sujunut usein juoksujalkaa juontotehtävistä palkintojenjakoon ja haastatteluihin. Omat reaktiot on pitänyt usein ”vetää stetsonista”.
- Huimapäiset esteratsastajat saattavat pelätä harmitonta haastattelua esiintymislavalla ja heitä täytyy houkutella vastaamaan. Toisilta taas on vaikea repiä mikki pois.

-Kerran korkeushyppykisassa viimeiset kaksi ratsastajaa vetäytyivät areenalta hengähtämään ennen loppukisaa. Tehtäväni oli viihdyttää yleisöä finaalia odotellessa. Ratsastajat päättivät kuitenkin jättää kisan siihen hevosten hyvinvoinnin vuoksi. Se viesti ei kiirinyt minulle, joten ”vedin stetsonista” tarinaa toistakymmentä minuuttia, kunnes tilanne valkeni. 
Suomi 100-juhlavuonna kunnioitettiin myös 110-vuotiasta suomenhevosta
Toimitsijoiden välille kehittyy vuosien saatossa sisäpiirivitsejä. Joskus ne osuvat omaan nilkkaan. Håckus muisteli:
-Meillä on tulospalvelusta vastaavan Matti Karkkolaisen kanssa tapana säikytellä toisiamme varottamalla, että mikki on päällä, vaikkei se ole. Varoitus koki inflaation, eikä Matti kerran uskonut varoitustani, vaan jatkoi työpuheluaan Jenkkeihin, mikki auki. 

Kisoissa on vauhtia ja isoissa eläimissä energiaa. Joskus on reagoitava nopeasti terveytensä pitimiksi. Håckus on pelastautunut sukeltamalla kanveesiin, kun valjakkokisan voittaja ei saanutkaan hevosia pysähtymään maaliin.

 

 Irrottelua ja herkkiä hetkiä

Vuosikymmeniin mahtuu kohokohtia, kuten Karl Fazerin Tarzan-esitys ja 180cm korkean pystyn ylitys ilman satulaa ja suitsia. Brittijoukkueen unkarilaisjäsen Joe Turi ylitti esteitä hevosen päällä seisten, ja australialaisen Kevin Baconin hevonen nosti isännälleen maasta ämpäreitä ja hattuja. On myös rikottu kulttuurien raja-aitoja, kuten Kyran ja Matadorin kür Eicca Toppisen sellosäestyksellä ja oopperalaulaja-kouluratsastaja Riikka Hakolan esitys.
Kyra (kuva Helsinki Horse Show:n arkisto)

Karl Fazerin Tarzan-show (kuva: Helsinki Horse Show:n arkisto)

Vuosiin mahtuu myös herkkiä hetkiä. Christoffer Wegeliuksen legendaarinen Monday Morning ja Hugo Simonin Answer hyvästelivät kisa-areenat Helsingissä. Reija Liusvaaralle luovutettiin keskellä areenaa katsojien ja kilpailijoiden läsnäollessa SRL:n kultainen ansiomerkki ja hänet kannettiin areenalta kultatuolissa.
Monday Morning, Tutu Sohlberg ja Christoffer Wegelius (kuva Horse Show:n arkisto)
Puitteet ja sponsorit vaihtelevat, mutta yksi pysyy. HIHS-konkarit tuovat joka vuosi kotiyleisön eteen ratsastajia maailman huipulta. Samalla HIHS luo omille ratsastajillemme mahdollisuuden kisata kovan luokan tapahtumassa. HIHS linkittää Pohjolan perukan ratsastuksen kansainväliseen ytimeen. 
Juttu perustuu Håkan Wahlmanin ja Reija Liusvaaran haastatteluun sekä  BCM/Scanhorsen julkaisemaan ”20 years of Helsinki International Horse Show ”-kirjaan.  

maanantai 9. lokakuuta 2017

Albania (osa 2): Ratsain muinaisella karavaanitiellä

Valitsen mieluusti kohteita, joissa tutustun kerralla mahdollisimman moneen ”tuntemattomaan”: hevosrotuun, luontoon ja maahan. Albaniassa yhdistyivät nuo kaikki.
Albania, Riitta reissaa, Horsexplore, Zagoria
Tarpaanihevonen kotonaan vuoristossa
Vuorten karavaanitiellä

Ensimmäinen Albanian-vaellukseni suuntautui ”Zagoria-reitille” myyttien kuninkaiden, legendojen maantierosvojen ja ikuisten balladien vuoristoon. Vaelsin kuuden päivän reissullani noin 180 kilometrin matkan seuraten löyhästi 200  vuotta vanhaa karavaanitietä, joka on rakennettu osittain roomanaikaisen reitin päälle. Tie oli pätkittäin niin hyvässä kunnossa, että lähestulkoon aistin muinaisten roomalaissotilaiden marssin vuorilla.
Albania, Zagoria, Horsexplore
Syksy on saapunut vuorille (kuva Kristina Fidhi)

Albania, Horsexplore, ratsastusmatka
Vuoriston vanhalla karavaanitiellä (kuva Kristina Fidhi)
Tavaraa ja uutisia kuljettaneet kauppiaat olivat aikanaan vuoriston ovi maailmaan. Heidän taipaleensa oli vaaroja täynnä, sillä vuoristo tarjosi helppoja väijytyspaikkoja maantierosvoille. Kohtasimme reitillä myös nykypäivän karavaanin, joukon muhkeita kuormia kantavia aaseja, jotka kipittivät eteenpäin meluisten miesten hoputtamina.
Albania, Zagoria, Riitta reissaa, Horsexplore
Nykyajan karavaani vuoristossa
Vaativaa maastoa

Polveileva karavaanitie oli pätkittäin hyvinkin kulkukelpoista, mutta paikoitellen hajonnut kasaksi kivenlohkareita. Välillä tie peittyi ratsastajan vaatteita repivään piikkipensaikkoon, välillä oli väistettävä myrkkylehtisiä oksia. Pari lyhyttä ratsastuskelvotonta jyrkännettä selvitettiin hevosta taluttaen.
Albania, Horsexplore, Riitta reissaa
Vuorten alarinteitä peittää runsas pensaisto

Albania, Horsexplore, riitta reissaa, ratsastusmatka
 Vuoristoreitti on kivikköisen jylhä
Vuorilla kun oltiin, reitti vaihteli leppoisista ylä- ja alamäistä tasapainoa koettelevaan jyrkkään kiipeilyyn, jossa oli pakko upottaa sormet harjaan ja luottaa ratsun kykyyn kavuta kapeaa, kivikkoista ja puskaista polkua ylös kotkien valtakuntaan. Korkeimmillaan kävimme 1300 metrissä merenpinnan yläpuolella.  Vaiva palkittiin silmiä hivelevillä maisemilla: ympärillä levittäytyi ruskaa hehkuva vuorijono, paljaat ylärinteet kirkkaina loistaen. Laakson pohjalla virtasi kristallinkirkas joki. Vuoriston raikkaissa joissa, puroissa ja lähteissä juotettiin hevoset ja täytettiin ratsastajien juomapullot.
Albania, Zagoria, Horsexplore, ratsastusmatka
Laakson pohjan joet ovat kirkasvetisiä

Horsexplore, riitta reissaa, Albania, ratsastusmatka
Ratsuni juomatauolla
Albania, riitta reissaa, Horsexplore, ratsastusmatka
Jylhää Zagoria-reitin maisemaa
Vuorilla kapuilun lomassa karautettiin usein laukkapätkille. Parhaat laukkaspurtit ja -kisat koettiin kukkien värittämillä tasangoilla sekä laaksojen kapeilla hiekkateillä. Satunnaiset kohtaamiset autojen kanssa sujuivat ongelmitta. Sen sijaan yksi hevonen ärsyyntyi lammaspaimenten räkyttävistä koirista, ja kuulemma karautti joskus ratsastajastaan piittaamatta takaisin puraisemaan räkyttäjää. Minun ratsuni puolestaan kimpaantui maastossa potkaisemaan paikalle ilmaantunutta uteliasta muulia. 
(oheiset laukkakuvat ovat muulta kuin omalta reissultani, koska en harmi kyllä älynnyt kuvauttaa kamerallani laukkaspurttejamme).
Vuoriston niityillä mahtui laukkaspurttamaan (kuva Kristina Fidhi)

Hanaa... (kuva Kristina Fidhi)
Laukkakisaa vuorilla (kuva Kristina Fidhi)
 Matkan varrella kohtaamamme pörröiset aasit taisivat sen sijaan saada kaikilta sympatiapisteitä. 
Horsexplore, Albania, ratsastusmatka
Aasivarsa kylän laidalla
Vuorten eläinasukkaita

Vuoristo on villisikojen, kotkien ja karhujen sekä ennen kaikkea lammas- ja vuohipaimenten valtakuntaa. Lammaslaumojen läpi karautettiin reippaassa ravissa tai laukassa, jotteivät paimenkoirat ehtisi herätä puolustamaan laumaansa. Kerran tiellemme osui lammasemo vastasyntyneen karitsan kanssa. Vanha paimen kohenteli ylpeänä pientä karitsaa ratsastajien ihailtavaksi.
Albania, Horsexplore, Riitta reissaa
Kohtasimme reitillämme usein määkiviä lammaslaumoja

Albania, Horsexplore, ratsastusmatka
Nyt tuli ahdasta... hepat eivät olleet lampaista moksiskaan
Antiikkia, bysanttia, keski-aikaa...

Taipaleemme oli jaksotettu 5-7 tunnin pituisiin päiviin, jotka pursuivat historiaa etenkin bysantin, rooman, keskiajan ja kommunismin ajoilta. Ratsastusoppaamme, vaellusreitit kehittänyt Kristina on koulutukseltaan arkeologi. Hän on osallistunut itse arkeologisiin kaivauksiin ja tutustunut alueen historiaan kirjoista ja paikallisia haastattelemalla. Kristina valistaa viranomaisia alueen kulttuurihistoriallisista arvoista. Osa asukkaista onkin herännyt korjaamaan murenevia rakennelmia.
Horsexplore, Albania, ratsastusmatka
Kristina Fidhi- arkeologi, ratsastusmatkayrittäjä, toimittaja

Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Juomatauko vuorilla roomanaikaisella lähteellä

Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Vuoriston pienet kirkot kätkevät sisäänsä upeita seinä- ja kattomaalauksia
Pikku-Labovan kirkossa kuulimme tunnetusta filantropista, Vangjel Zhapasista, joka kirkon rakennuttamisen ohella kuulemma kehitti nykyaikaiset olympialaiset. Vuonna 999 jkr. rakennetun  Hoshtevan kirkon seinämaalaukset tunnetaan laajasti upeasta punaisesta väristä. Keisari Justinianuksen aikaisessa Ristin Labova-kirkossa säilytettiin ennen kirkon ryöstämistä palaa, jonka uskottiin olleen osa Jeesuksen ristiä.
Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Hevoset mutustelevat ruohoa vapaina sillä aikaa kun ratsastajat tutustuvat vuorten nähtävyyksiin
labova, Horsexplore, ratsastusmatka
Labovan kirkko on ollut myös pyhiinvaelluskohde
Tutustuimme myös Santa Triadan, Libohovan ja Gjirokastran linnoituksiin, joihin liittyi 1700-1800-luvun vaihteessa vaikuttanut ottomaanien käskynhaltija Ali Pasha. Ali Pasha hallitsi pelolla ja julmuudella, mutta jätti jälkeensä upeita rakennustöitä. Ylitimme vuorilla kaksi Ali Pashan kapeaa ja korkeaa siltaa, jotka koettelivat korkeanpaikankammoisten hermoja.
Ali Pasha, riitta reissaa, ratsastusmatka, Albania
Ali Pashan rakennuttama silta
Antigonean arkeologisilla kaivauksille muistelimme surullisenkuuluisaa sanontaa ”Pyrrhoksen voitto” (voittaja kärsii niin suuret tappiot, että voitosta on oikeastaan enemmän haittaa kuin hyötyä), sillä Antigoneaa hallitsi aikoinaan roomalaisia vastaan sotinut Epeiroksen ja Makedonian kuningas Pyrrhos.
Antigonea, Albania, ratsastusmatka
Muinaisen Antigonean raunioita

Antigonea, Albania, ratsastumatka
Ratsuni kuuntelee tunnollisesti tarinaa muinaisesta Antigoneasta
Viimeisenä päivänä, luovutettuamme hevoset, kapusimme jalan vuoren seinämään louhittuun autioituneeseen Spilean erakkomunkkien luolaluostariin, jossa meitä tervehtivät pahvilaatikkoon asetellut munkkiveljien kallot ja luut.
Spilea, Albania
Erakkomunkit elivät korkealle vuoreen louhitussa kolkossa luolassa

Viimeisten erakkomunkkien luut tervehtivät vieraita luolan ovella
Bunkkereita ja kalashnikoveja

Ohitimme ratsain myös lukuisia bunkkereita, joista osa oli tarkoitettu väestön suojautumiseen, osa ilmatorjuntaan ja taisteluihin.  Albaniassa on 750.000 bunkkeria, sillä maan jokaiselle kolmelle miljoonalle asukkaalle oli osoitettu bunkkeripaikka. Hoxhan maalaama viholliskuva ei koskaan toteutunut, joten suojia käytettiin ainoastaan viikottaisiin sota- ja suojautumisharjoituksiin.

Kansalaisille jaettiin myös kalashnikov-aseet, jotka turvallisuussyistä kerättiin pois kommunismin kaaduttua. Maaston bunkkerit rapautuvat hiljalleen. Kylissä bunkkereita on muurattu umpeen leikkivien lasten eksyttyä päiväkausiksi valtaviin, syvällä vuoren uumenissa luikerteleviin labyrintteihin.
Albania, Hoxha, bunkkeri, ratsastusmatka
Albanian maasto vilisee käyttämättömiä bunkkereita
Ihanat tarpaaninhevoset

Vaellustallin käytössä oli reissuni aikaan kaksitoista hyvin hoidettua tarpaaninhevosen ja arabin risteytystä, joukossa muutama aravan-sotahevonen. Hevoset ovat pienikokoisia  (135-150cm) ja varmajalkaisia, sillä jylhässä maastossa ei ole varaa kompuroida eivätkä suuret hevoset toimi ahtaissa pöheiköissä. Hevoset olivat vaellusammattilaisia. Ne tunsivat reitin ulkoa ja ennakoivat askellajeja ja nähtävyyksille pysähtymisiä. 

Ratsut pysyivät hienosti käsissä myös laukoissa, mentiin sitten rentoa maantielaukkaa tai ”hanatusta” vuorten niityillä. Kilpailuvietti yllytti ne tosin välillä kilkkaamaan kilpakumppaninsa sivuun johtopaikalta.
Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Riitta reissasi tarpaaninhevosella

Albania, tarpaaninhevonen
Luotettava, reipas ja kaikin puolen sympaattinen tarpaaninhevonen
Hevoset säätelivät voimiaan rankoissa kiipeilyosuuksissa pysähtelemällä muutamiksi sekunneiksi tasaamaan hengitystään ja sydämen sykettään. Ne jatkoivat matkaa, kun paketti oli taas kasassa.
Albania, ratsastusmatka
Vuoristomaisemaa
Vaellusten tauoilla hevoset saivat liikkua vapaasti muhevaa nurmea ja heinää syöden jalustimet satulalle nostettuina ja suitset löyhästi kaulalle sidottuna. Ne eivät jolkotelleet vapauteen, vaan pysyivät siististi ryhmänä. Hevosia oli tosin vahdittava toisella silmällä, sillä ne intoutuivat välillä kieriskelemään hikistä turkkiaan maastoa vasten.
Albania, ratsastusmatka, Horsexplore
Lyhyillä tauoilla satulat jätettiin selkään

Albania, riitta reissaa
Lounastauoilla satulat otettiin selästä ja hepat huilasivat vapaina ruohoa syöden

Albania, ratsastusmatka
Jylhä taukopaikka
Ratsut olivat helppoja hoidettavia. Muutamana aamuna heräsimme auringonnousun aikaan antamaan hevosille heinät, väkirehut ja vedet. Oli uskomaton elämys jakaa aamutoimet vuoristokylien lammas- ja lehmäpaimenten kanssa. Lampaat määkivät, vuohien kaulakellot kilisivät, ja paimenkoirat tohottivat tärkeinä paimenten huhuillessa laumansa matkaan kohti vuoria.
Albania, vuoristo
Maaseudun elämää

Albania
Kohtaamisia vuoristotiellä


Albania, ratsastusmatka, riitta reissaa
Lammaspaimen kylän raitilla
Maatilamajoitus

Albanian nuori matkailuinfrastuktuuri ei yllä vielä vuorille saakka. Onneksi, sillä majoittuminen vuoristoperheissä avasi ikkunan perheiden arkeen. Sähköt katkeilivat ja osa huoneista viileni öisin välillä liikaakin, mutta tunnelma oli huomaavainen. Yövyimme neljässä eri perheessä, jota valottivat väestön eri puolia: paluumuuttajia, kreikkalaista vähemmistöä, maaseudun eläkeläisiä ja koulutettuja akateemisia. Perheet suhtautuivat vieraisiin anteliaasti ja avuliaasti.  Elekielen lisäksi vain yhdessä perheessä puhuttiin englantia, muuten kannatti osata italiaa tai kreikkaa.
Albania, ratsastusmatka
Perhemajoitusta arkkitehdin kotona Libohovassa

Albania, kyläpuu
Joka kylän keskuspaikka on vanha viisas kyläpuu
Perheissä näimme Albanian kansan menneisyyttä ja tulevaisuutta. Kreikasta vanhaan Karjani-kotikylään palanneen perheen teini-ikäiset lapset puhuivat sujuvasti englantia ja aloittelivat ranskan opintoja.  Anastas-poika esitteli meille kylää iltahämärässä ja sytytti kanssamme kynttilät pimeään kirkkoon.  Policanin pikkukylässä yövyimme seitsemällä lehmällä ja pienellä puutarhalla itsensä elättävän albaniankreikkalaisen pariskunnan lämpimässä kodissa.  Libohovan 8000 asukkaan pikkukaupungissa arkkitehtiperhe valotti maan kulttuuria kertomalla Yhdysvalloissakin mainetta niittäneestä runoiljatyttärestään.  Hauskinta arkea koimme 32 perheen Nderan kylässä seuratessamme, miten kipakka vaimo höykytti ja hoivasi puolisoaan.  Tohvelit voi tosiaan ojentaa myös viskaten.
Perhemajoitusta Nderassa

Karjani-kylä vuoren rinteellä

Perhemajoitusta perinteisessä vuoristokodissa Policanissa

Perhemajoitusta Karjani-kylässä
Maaseudulla ruokapöytä notkui oman pihan ja kylän tarjonnasta, kuten lampaasta, naudasta, jokikalasta, kotijuustoista, vihanneksista ja hedelmistä, piiraista, hunajasta, viineistä, vuoristoteestä sekä rakista, joka kuuluu sopivina annoksina maaseudun arkeen. Perinteet elävät lujassa ja erikoisruokavaliot herättävät hämmästystä. Kasvissyöjälle saatetaan tarjota kanaa ja vihannekset keittää varmuuden vuoksi lihaliemessä.

Perhemajoituksessa ei tule nälkä
Herkkujen äärellä oli vaikea ajatella albanialaisten vielä muutama vuosikymmen sitten eläneen ruokakiintiöiden varassa. Kristiina muisteli huvittuneena sukunsa vanhaa emäntää, jonka luultiin menehtyneen sairaskohtaukseen, mutta joka kaikkien säikähdykseksi virkosikin omissa ruumiinvalvojaisissaan huoneessa leijailevaan kahvintuoksuun.
Ratsastuksen jälkeinen kahvi & raki- hetki
Päivän picnic-lounas koottiin satulalaukkuun aamiaispöydästä. Oli mukava pureskella mehukkaan granaattiomenan siemeniä keskiaikaisen luostarin kupeessa hevosten kopistellessa vapaina ruohikossa. 
Kerran lounasseuraamme pysähtyi lammaspaimen satapäisine laumoineen. Mies kertoi kuljettavansa lampaat rannikolle myyntiin ja nauttimalla matkalla evääksi lammasta ja taskulämmintä rakia. Liekö päähäni asettamallani albaanihatulla ollut vaikutusta, sillä ukko ei antanut periksi, ennen kuin olin siemaissut huikan minäkin.
Albania, riitta reissaa, ratsastusmatka, Horsexplore
Riitta reissasi vuorille lampaiden luo
Tässä linkki ja video Albanian kohteeseen.

Tässä (laukkapostaus)  ja tässä (peruskuvaus kohteesta) linkit edellisiin Albania-aiheisiin postauksiin.
Albaniasta on ollut artikkeli Hevoset ja Ratsastus-lehdessä 8/2015
http://www.horsexplore.com/albanien-zagoria-langritt-3