Portugalista löydän lääkkeen moneen ratsastusnälkään: saan kokeilla GP-liikkeitä opetusmestarien
ohjauksessa ja pitää hauskaa working equitationin parissa. Niinpä kiersin
taas hutikuussa muutamalla portugalilaistallilla hakemassa oppia sikäläisiltä taitureilta.
Lusitanon kyydissä Avisissa (kuva Erica Flinck)
Lusitanokomeutta
Portugalilainen kartano
Pysähdyin pariksi päiväksi myös Alentejon Avisiin, puolentoista
tunnin ajomatkan päässä Lissabonista sijaitsevalle ratsutilalle, joka
sävähdytti yhdistelmällä historiallista kartanoelämää ja tehokkaan modernia
ratsastusvalmennusta.
Kartanon vanha sisäänkäynti ja pihavahti
Terassin ruusuköynnöksiä
Jo pelkkä kartano oli nähtävyys: valkoisena hohtavan
päärakennuksen terassia koristivat vaaleanpunaiset ruusuköynnökset, pihassa
kasvoi reheviä palmuja sekä mehukkaita sitruuna- ja appelsiinipuita ja koko
komeuden kruunasivat kymmenet vapaina
astelevat riikinkukot, jotka kiekuivat itseriittoisesti valtavia pyrstöjään
röyhistellen.
Täydessä sotisovassa
Terassilla oli aina seuraa
Ruusuja löytyi siis myös keltaisina
GT-sitruunat omasta pihasta
Ranskalaista rakennustyyliä edustava kartano on
matkailukohteena melko uusi, sillä se alkoi
vastaanottaa ratsastusvieraita vasta vuonna 2011. Tila on kuitenkin ollut
saman suvun hallussa jo vuodesta 1842, joskin omistajat asuivat Portugalin
vallankumouksen jälkeen joitakin vuosia Brasiliassa ennen paluuta tiluksilleen.
Tunnettu portugalilainen runoilija Mário Sa käytti tilaa kesäasuntonaan ja
kirjoitti siellä osan tuotannostaan. Nykyisin tila keskittyy korkkipuun
kasvatukseen ja ratsastustoimintaan. Kartanon isäntä Nuno Sa ratsastaa itse
vain satunnaisesti omaksi ilokseen, mutta isoisä
oli aikoinaan kuulemma olympiaratsastustasoa.
Nuno Sa itse suunnittelemassaan maneesissa
Kävelyllä korkkipuumetsässä
Valoisa valtava maneesi
Kartanossa oli tilaa ratsastaa sekä Nunon itsensä
suunnittelemassa ikkunallisessa maneesissa että ulkokentällä, jossa on myös
working equitation –rata. Maneesissa ratsastamisessa on oma tunnelmansa, sillä tuntia saattavat seurata sekä muut ratsastajat
loungesta että toiset hevoset maneesissa sijaitsevista bokseistaan.
Hevoset satuloidaan pesuboksissa.
Boksit sijaistevat maneesin kentän laidalla
Maneesin lounge
Ratsastin reissullani kolmella ratsulla, joista kaksi oli lusitanoja ja yksi puoliverinen este&maastoratsu. Lusitanot
hankitaan hyvämaineisilta kasvattajilta ja ne hallitsevat vaikeita lateraaliliikkeitä: piaffia, passagea, espanjalaista
käyntiä, tempon vaihteluita, laukkapiruetteja. Moni on ansioitunut myös
working equitation- työratsastuksessa.
Tunneilla ollaan yksi tai kaksi kerrallaan (kuva Erica Flinck)
Minua opetti kolmekymppinen Patricia Palmeiro, kilpaileva ammattiratsastajaa, joka valmistui
18-votiaana EPDRAC- ratsastuskoulusta ja on hankkinut oppia myös
Monte do Barrao-siittolasta sekä koulu-, este- ja working equitation-
taitureilta (esim. Nuno Avelar).
Tallikoira, matkakaveri Erica, Patricia-opettaja ja Fernando-apuri ratsua satuloimassa
Kädet hiljaa yhdessä
Sain ensimmäiseksi ratsukseni kiltin Xi-jättiläisen, joka
osoittautui lujahermoiseksi, mutta avuista tarkaksi opetusmestariksi – samoin
kuin reissukaverini ratsastama Diamante. Hevosia oli ratsastettava kädet nätisti hiljaa yhdessä, istunta tiiviinä ja pohkeet
aktiivisina. Avut oli annettava huolellisesti, sillä hevonen lipsahti
herkästi pois uralta, jos pohjeapuni oli epälooginen tai käteni erkaanuivat tahattomasti.
Mittailua ennen tuntia (kuva Erica Flinck)
Kauniissa maneesissa on ilo ratsastaa (kuva Erica Flinck)
Hevosia taivuteltiin paljon etenkin avoille ja suluille
ennen vaativampien liikkeiden harjoittelua. Kokeilin tunnilla muutamia laukanvaihtoja sekä passagea, piaffia ja
espanjalaista käyntiä. Patricia eli vahvasti mukana ja huuteli ohjeita
lähes askel kerrallaan. Hevonen varmasti ymmärsi mitä Patricia siltä odotti,
muttei antanut minulle mitään ilmaiseksi. Espanjalaisessa käynnissä Xi ojenteli
hienosti vain vasenta jalkaansa, koska keskittymiseni ei riittänyt molempien
jalkojen käskyttämiseen. Kaiken kaikkiaan vaativat liikkeet sujuivat, kuten
niitä harvoin harjoittelevalta voi odottaakin: useiden yritelmien seassa oli
kuitenkin joitakin ihan kelvollisiakin askeleita, joten tunnista jäi
tyytyväinen olo.(postaan myöhemmin myös
working equitation – tunnista)
Keskittynyttä menoa (kuva Erica Flinck)
Xi tuntui mukavalta (kuva Erica Flinck)
Erica, Diamante ja Patricia vauhdissa (kuva Erica Flinck)
Valo tulvii maneesin avonaisista avonaisista ikkunoista (kuva Erica Flinck)
Hevosten boksit sijaitsevat hauskasti maneesin laidalla (kuva Erica Flinck)
Luonnonvalon loi seesteistä ratsastustunnelmaa (kuva Erica Flinck)
Espanjalainen käynti... on se vaikeeta, mutta kivaa.
Tunnelmallinen korkkipuumetsä
Ratsastusvisiitin päätteeksi kävimme käyskentelemässä ratsain kartanon korkkipuutiluksilla. Kuudensadan
hehtaarin laajuisilla korkkipuuviljelmillä riittäisi reittejä vaikka kuinka pitkille
käynneille, mutta nautimme ratsujemme kanssa runsaan tunnin lenkistä.
Maastossa ei ravattu eikä laukattu, vaan keskityttiin ihmettelemään
korkkipuiden leikkauspintoja ja nautiskelemaan kauniista kevätpäivästä.
Korkkipuumetsä jatkui silminkantamattomiin
Kartanon herkkuja
Ratsastuslomalla
vanhassa sukukartanossa on aivan oma tunnelmansa. Nuno-isäntä
nautti lounaat ja illalliset kanssamme perinteisesti kalustetussa ruokasalissa
ja kuiskasi keskustelun lomassa käytävällä odottavalle sisäkölle pyynnön
seuraavan ruokalajin tarjoamisesta.Oma
lukunsa oli lähes alkuperäisasuinen keittiö, jossa loihditaan herkkuja Nunon
äidin resepteillä: paistia, sienipiirakkaa, kanapihvejä, kalapataa, riisiä - ja
kumma kyllä ranskalaisia perunoita. Lempijälkiruokani
oli kartanon suklaatorttu, jonka reseptin jaan vielä blogissani, jahka olen
kokeillut onnistunko loihtimaan sen reseptistä myös itse.
Vanha keittiö on kartanon sydän
Oleskelutiloja
Vanha sali
Illallinen isännän seurassa
Suklaakakku Nunon äidin reseptin mukaan
Lähialueen nähtävyydet: Alter Real ja Évora
Piipahdin matkakaverini kanssa kotimatkalla myös
Alentejon keskeisissä nähtävyyksissä; 2000 vuotta vanhassa Évoran kaupungissa sekä Alter
Realin siittolassa. Jälkimmäinen oli harmi kyllä vierailupäivänämme
suljettu, mutta tulipahan opittua, miten sinne autolla navigoidaan. Kuningas
Joao Viidennen vuonna 1748 perustama Alter Real on yksi Portugalin tärkeimmistä
perinteisistä siittoloista. Alter Real-lusitanoja käytetään tänäkin päivänä
Lissabonissa Portugalin kuninkaallisen ratsastuskoulun näytöksissä
Lissabonissa, jossa piipahdin joitakin vuosia sitten ihailemassa tyylikästä
ratsastusnäytöstä taidokkaine katrilleineen ja levadeineen.
Alter Real-siittola. Harmi, ettei osuttu vierailuaikaan
Alter Real-siittolan kassa pysyi kiinni
Vuosia sitten näin Lissabonissa kuninkaallisen ratsastuskoulun näytöksen Alter Real-lusitanoilla
Kelttien aikaan perustetussa Évorassa kohtaa historian
kerroksia lähes joka askeleella. 1800-luvulla rakennettujen kaupunginmuurien
sisältä löytyy keskiaikainen katedraali sekä muinaisten roomalaisten ja
arabiaikakausien monumentteja. Piipahdin Unescon maailmanperintölistalle
pääseessä Évorassa itse asiassa toistamiseen, sillä runsas puoli vuotta aiemmin
seikkailin siellä Kavioliiton Katjan kanssa illastamassa paluumatkalla Monte
Velhon ratsastuskeskukseen lissabonilaisista ratsastuskilpailuista (Katjan
postaus keikasta tässä). Tämä
Unescon maailmanperintölistalle päässyt viehättävä pikkukaupunki oli
ehdottomasti uuden visiitin arvoinen. Tällä kertaa istahdin reissukaverin
kanssa kirkkoaukion laidan ravintolaan herkuttelemaan valkosipulissa
paistettuja ravunpyrstöjä.
Laukka on
parasta. Erityisen hauskoja ja monipuolisia maastolaukkapätkiä olen saanut
kokea Itä-Euroopassa. Pari viikkoa
sitten nautiskelin laukkalomalla Kroatiassa
Zagrebin vuoristossa, jossa laukkakavalkadi oli kiitettävän vaihteleva.
Kyytiä antoi urhea englannintäysverinen
Laukkapotpuri
Kirjoitin myös Hippokseen artikkelin
Kroatian ratsastuslomastani, mutta tässä tunnelmia laukkapotpuristani Zagrebin alueen varjoisilla metsäpoluilla,
helteisillä niityillä, tiukoissa ylämäissä, kylän raiteilla – ja sänkipellolla.
..varjoisiin metsäpolkuihin... ja alla videoilla lisää
Retkueemme ratsuina oli pari englantilaista
täysveristä laukkahevosta sekä kroatialaisia puoliveriristeytyksiä. Tallin täysverihevoset
ovat perua isännän suvun laukkahevosharrastuksesta. Isäntä Mišo Mraović oli aikoinaan myös kroatialaisen
laukkaliiton puheenjohtaja. Nyt täykkäreitä oli jäljellä enää muutama, sillä
turistikäyttöön sopivat paremmin puoliverisekoitukset.
Tallilla oli
myös muutama kärryhommin valjastettava haflinger. Maastoilussa ei juuri käytetä
kroatialaisia rotuja (kuten posavac, medimurje ja kroatiankylmäverinen), sillä ne ovat raskasrakenteisia kylmäverisiä.
Miso-isäntä osallistui välillä päiväratsastukseen
Kaikki ratsut
nauttivat silminnähden laukkapätkistämme ja pysyivät hyvin käsissä. Laukkaaminen ei selvästikään ollut niille
mikään painekattila-asia. Ei, vaikka elokuinen helle kipusi välillä 37
asteeseen. Niinpä leppoisat laukat varjoisilla metsäpoluilla rentouttivat
ratsastajaa ja hevosta aidosti. Tässä pieni pätkä vehreästä metsälaukasta.
Safi-oppaan
vetämät maastoretket vaihtelevat ryhmien tason mukaan. Meidän porukkamme oli
tasaisen vauhdikasta, vaikka ikähaarukka vaihteli 17 vuodesta 72 vuoteen ja
ratsastuskokemuskin viidestä viiteenkymmeneen vuoteen. Ryhmämme jäsenillä oli kuitenkin kaikilla ”nyt menoksi -asenne”,
ja hyväkäytöksiset vaellushevoset paikkasivat lempeästi ratsastajien
satunnaisia herpaantumisia tai virheitä.
Junnua, sennua ja siltä väliltä. Miesratsastajakin oli mukana, mutta taitaa syöttää heppaa sivussa
Laukkaloma sopii
Kroatiaan hyvin, sillä vaikka maassa on muuten melko ohut ratsastushistoria, on
laukkaperinne pitkä. Zagrebin ja
Splitin lisäksi laukka on ollut voimissaan länsikroatialaisessa Sinj-
kaupungissa, jossa vauhdikkaasti laukkaavat perinneasuihin sonnustautuneet
ratsastajat ovat jo 1700-luvulta lähtien kisanneet tarkkuuskeihänheitosta
vuotuisessa Alkar-juhlassa.
Safi opasti ryhmän edessä, takana, sivulla...
...ja demosi laukkakisaohjasotetta
Tässä näytiksi videonpätkä yhdestä meidän reissummelukuisista laukkakisoista. Kuvasin
pätkän kypäräkameralla taka-asemista ratsunani puoliverinen Stella.
Aivan erityistä
vauhdinhuumaa koin englantilaisella täysverisellä Car (Tsaari)- ruunalla, joka
ei ollut aiemmin ollut matkailijoiden käytössä. Sen kuultuani jännitti vietävästi, etenkin kun olin aiemmin
päivällä nähnyt sporttisen Carin pinkovan temppuratsastusammattilaisenakin
itsensä elättäneen Safin hyppysissä.
Car ja Carin kaverit: ratsastimme täykkäriä vuorotellen
Tässä käyskennellään, mutta kyllä piiskujen seassa laukattiinkin (kuva: Heidi Kosonen)
Car paineli
mielellään letkan kärkipäässä, ja turvallisuussyistä Safi asetti välillä eteemme
rauhallisemman ratsun. Alkujännitykseni Carin kanssa hupeni nopeasti, sillä
ratsu osoittautui kuuliaiseksi ja rennoksi kaveriksi, joka olisi toki mielellään rökittänyt muut laukkakisassa, muttei karannut
käsistä, vaikka heitin (tai luulin heittäväni) laukassa ohjat eteen.
Ainoastaan sänkipellolla Car vastusti jarruttamista päätä viskoen. Carin
pysäyttämiseen tarvittiinkin pellolla metri poikineen. Ohessa video laukkakisasta pellolla, jonka päädyssä oli yllätysoja. No, olihan meitä varoitettu ojasta, ja Safikin yrittää näköjään pysäyttää minua, mutta enhän minä sitä kisahuumassa huomannut...
Kunnon laukka edellyttää kunnollisia varusteita. Tämä laukkapostaus on tehty kaupallisessa hanska-yhteistyössä
ratsastustarvikeliike Hipposportin kanssa,
josta sain testattavaksi Eurostarin kevyet, hengittävät ja kuvaamista
helpottavat Screen-touch Riding Gloves
-hanskat.
Tämäkin kuva on otettu Screen-touch Riding Gloves -hanska kamerakädessä
Hanskan peukussa ja etusormessa on palat, joiden vuoksi voi käyttää kosketusnäyttöä
Tässä hanska-analyysini:
Kuvaaminen kännyköillä sujui hanskat kädessä mainiosti. Kamera-toiminto oli
helppo napauttaa kännykästä esiin. Kamera ja video käynnistyivät ja
sulkeutuivat hanskat kädessä moitteetta.
Vaikka hanskat toimivat kuvatessa, on kiva, että joskus joku muukin ottaa kuvan:)
Elokuun
helteessä arvostin suuresti hanskojen huokoiseksi rei’itettyä kämmenosaa, jonka
ansiosta kädet eivät kuumentuneet ahdistavasti edes lähes 40 asteen paahteessa.
Huokoisuudesta huolimatta hanskat myös suojelivat hyvin maastoreitille
kasvaneilta oksilta ja lehviltä. Hanskojen materiaali oli hengittävä ja hanskat
mukautuivat käteen napakasti. Ja mikä tällä reissulla tärkeintä, hanskat
pitivät ohjat hyvin otteessa myös kaikentempoisissa laukoissa. Tässä linkki Zagreb Trail -kohteeseen Tässä linkki Hipposportiin