keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Lännenratsastusta Unkarissa (osa 3): vinkkejä myös kouluratsastukseen

Kavioliitto 30 vuotta kertoi viime viikolla kokoavansa taas ryhmää länkkäröimään Unkarin El Bronco - ranchille. Kavioliittolaisten toukokuun reissulle eivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan - ja ranchilla oli niin mukavaa, että päätimme lähteä marraskuussa viikonloppureissulle uudestaan (2.-5.11). 
riitta resisaa, riitta kosonen, lännenratsastus
Upea quartertamma The Blue Flame & Riitta länkkätunnelmissa myös Jokirannan ratsastuskoulussa
Unkarilaisessa El Broncossa opettelin lännenratsastusta, mutta sain siitä valtavasti apua myös kouluratsastukseen, etenkin istuntaan ja käden keveyteen.

Lännenratsastus tähtää yhden käden ratsastukseen kangilla, mutta El Broncossa matkailijat harjoittelevat tekniikkaa kahdella kädellä ja nivelkuolaimilla eikä saappaisiin kiinnitetä kannuksia. Ideana on oppia ratsastamaan pienin ja pehmein avuin. Treeni on palkitsevaa, sillä El Broncon hevoset ovat pääsääntöisesti pehmeitä, nöyriä, kuuliaisia ja eteenpäinpyrkiviä.
El Bronco, Unkari, Riitta Reissaa, appaloosa
Lähdössä tunnille

El Bronco, Unkari, reining, lännenratsastus, Riitta Reissaa, Horsexplore
Opettaja Gábor Pinter ja lännenratsastushevonen oikeassa lepomuodossa
El Bronco on reining-ratsastustila, joten hevoset on koulutettu reining-avuille. Näin ollen lännenratsastuksen toisen päälajin, all aroundin tekniikasta tuttua hevosta kokoavaa, hidastavaa ja pysäyttävää pohkeenkäyttöä ei harrasteta. Olen Suomessa treenannut kouluratsastuksen rinnalla muutaman vuoden all aroundia, joten osa El Broncossa opetetuista tekniikoista tuntui tutulta, osa(reiningille tyypilliset avut) vieraammalta.

El Broncon hevosille ei kengitetä reining-kenkiä, joten keskityimme harjoittelussa perusasioihin emmekä edes yrittäneet tehdä reiningin kuninkuusliikettä, slide stop- liukupysähdystä. Slide stop tosin demottiin meille erään tunnin aluksi, samoin oikeaoppiset spinit (pyörimiset takaosan ympäri) ja muut perusliikkeet.
Unkari, El Bronco, lännenratsastus, Riitta Reissaa, Horsexplore
Sandor näyttää mallia
El Bronco, Unkari, Riitta Reissaa, Horsexplore, lännenratsastus
Demotunnilla
Harjoittelimme tunneilla perusasioita, kuten liikkeellelähtöjä, pysähdyksiä, peruutuksia, etu- ja takaosakäännöksiä (myös spinejä), side passeja, serpentiiniä ja tolppien pujottelua. Ratsastimme hevosia kahdella kädellä ohjat hevosen niskan päälle ristiin nostettuina, houkuttelimme hevosia kulkemaan rennosti matalassa muodossa pää alhaalla ja koetimme pitää avut mahdollisimman pehmeinä.

Lännenratsastuksessa käytetään runsaasti ääniavua, etenkin jogiin (raviin), lopeen (laukkaan) ja pysähdykseen siirryttäessä. Hevoset tottelevatkin yllättävän hanakasti whoa- pysähdysääniavua.
Unkari, El Bronco, Riitta Reissaa, lännenratsastus
Pujottelua laajalla kartioradalla
Unkari, El Bronco, Riitta Reissaa, lännenratsastus, Horsexplore
Side pass - treeniä
El Bronco, Unkari, lännenratsastus, Riitta Reissaa, Horsexplore
Lännenratsastushevonen kulkee matalassa muodossa
El Bronco, Riitta Reissaa, Horsexplore, Unkari, lännenratsastus
Edellisellä reissulla pujottelin tällaista kivaa rataa
Opettajamme Gábor Pinter ja Berni Vidra  korostivat kaikessa ratsastuksen pehmeyttä ja johdonmukaisuutta. Hevoset otettiin kuulolle ja pehmitettiin rennoiksi ja keskittyneiksi heti tunnin alussa taivuttelemalla niiden kaulaa ja päätä pehmeästi kohti ratsastajan saapasta. Temppu tuntui ensin oudolta, mutta liikettä toistaessani huomasin, miten hevonen pehmeni nuuhkimaan kenkää eikä taivutus enää lopuksi aiheuttanut jännitystä hevosen vartaloon. Hevonen ikään kuin pysähtyi keskittymään. (Gabor ja Berni ovat sittemmin vaihtaneet työpaikkaa, mutta lännenopetus on yhä ranchin keskiössä).
El Bronco, Unkari, lännenratsastus, Riitta Reissaa, Horsexplore
Tunti aloitetaan taivuttelemalla hevonen kuulolle
Ratsastusasento oli rennon ryhdikäs ja suhteellisen rankka vatsalihaksille, sillä ohjat pidettiin pitkinä ja pohkeita käytettiin säästeliäästi.
El Bronco, Riitta Reissaa, Unkari, lännenratsastus, Horsexplore
Tunnilla.. ohjat pidemmiksi:)
Painoavujen käyttö edellyttää melkoista keskittymistä, sillä ne toimivat oikeastaan päinvastoin kuin mitä kouluratsastustunneilla neuvotaan. Hevosta käännettiin ja siirrettiin ulkopohkeella sisäpohkeen antaessa tilaa liikkeeseen. Esimerkiksi side-pass- sivuttaissiirtymisessä ulkopohje ja ulkoistuinluu ikään kuin työnsivät hevosta sivuun sisäpohkeen ”avatessa portin” liikkeen suuntaan. 

Hevonen siis siirtyi painosta pois eikä suinkaan hakeutunut painon alle. Sama setti päti myös laukannostoon, jossa hevonen asetettiin kevyesti ulospäin samalla kun annettiin merkki ulkoistuinluulla ja ulkopohkeella sisäpohkeen tehdessä tilaa laukan nostolle.

Vaikka tekniikkaa ei voi toistaa sellaisenaan kotona koulutunnilla, työsti uudenlainen tekniikka omaa istuntaa ja avujen käyttöä uudella tavalla, mikä omalta osaltaan auttaa pois maneereista.
Unkari, El Bronco, lännenratsastus, Riitta Reissaa, Horsexplore
Kuulolla ollaan:)
Ohjaa ei käytetty kuin nimeksi. Opettelimme pysäyttämään hevoset työntämällä jalat napakasti eteen ja painamalla samalla satulaa alas omalla tiukkavatsaisella istunnallamme. Aluksi pysäytysavut tuuppasivat ratsastajan takakenoon – jolloin hevonen ei tietenkään pysähtynyt- mutta pikku hiljaa istunta petraantui tehokkaammaksi. Ohjilla ei saanut vetää taaksepäin muuten kuin viimeisenä keinona, jos hevonen ei muuten pysähtynyt.

Oikein annettuina istuinavut ja whoa-ääniavut riittivät mainiosti hevosen pysäyttämiseen pitkin ohjin. Jos ei, niin hevosta piti peruututtaa muutama askel suoraan pysähdyksestä. Tämä tehtiin säilyttämällä pysäytysasento ja houkuttelemalla hevosta taaksepäin pienin ohjas- ja ääniavuin. Huomasin taas kotiin tultuani käteni muuttuneen himpun verran kevyemmäksi ja tasaisemmaksi - tai ainakin osasin kiinnittää kädenkäyttöön taas enemmän huomiota.

Tässä video pujotteluharjoituksesta ilman ohjaa

Reining-tekniikka tuntui oikeastaan luontevalta ja henkisesti miellyttävältä. Tuntui loogiselta ”työntää” ja ”antaa tilaa” liikkeen mukaan. Vaikeinta oli olla käyttämättä ohjaa pysäytyksessä. Itse asiassa, vaikka luulin ohjien roikkuvan rentoina, paljastavat tunneilta otetut kuvat ja videot muuta: pidin hevosellani koko viikonlopun ajan liikaa ohjastuntumaa. Hienoa ajatella, että vähempi olisi todellakin riittänyt. Pitänee siis mennä uudestaan oppimaanJ.
El Bronco, Unkari, Riitta Reissaa, Horsexplore
Pää alemmas, matalampaan muotoon ja pidempi ohja, kiitos!
Leikkikisa

Olen nyt vieraillut El Broncossa kahdesti ja molemmilla kerroilla vierailu huipentui leikkimieliseen kisaan. Ensimmäisellä kerralla ratsastimme trail-temppuradan, joka koostui hauskoista rasteista, kuten ravipuomeista, side passeista, laukkapysähdyksistä tynnyrien väliin, kartion siirtämisestä tynnyrin päältä toiselle, jog-ravista täyttä vesilasia kädessä pitäen, 360 asteen käännöksestä puomilaatikossa, tolppien pujottelusta ja puomiradalla peruuttamisesta. 

Trail-ratoja ratsastetaan yleensä lännenratsastuksen all around- lajeissa, joissa tekniikka on hieman toisenlainen, joten oli elämys hurauttaa rata läpi reining-avuilla lähes ilman pohjeavuja. Ratsuni, seitsenvuotias paint-tamma toimi mainiosti.
Tässä video spiniyritelmästäni:

Toisella kertaa ratsastimme simppelimmän radan pysäytyksineen, peruutuksineen, side-passeineen ja tolpan kiertämisineen. Huomasin, että lännenradan suorittamisessa on kaikkein tärkeintä pysyä itse koko ajan rentona, jolloin hevonen pysyy paremmin kuulolla ja reagoi tarkemmin. Itse asiassa kunnon lännenhevonen on starttivalmis lähes suoraan unesta.  

Tässä video leikkimielisestä kisaradasta, jossa ratsunani on kymmenvuotias taitava yksityisappaloosa. Videosta huomaa erinäisen hutilointini lisäksi myös liian tiukan ohjastuntuman. Ohjien kun pitäisi oikeastaan roikkua.



Tässä linkit edellisiin El Bronco –postauksiin: maistiaiskuvia tästä ja kuvaus ranchista tässä
Tässä linkki kohteeseen
http://www.horsexplore.com/


torstai 20. heinäkuuta 2017

Esteitä, koulua ja maastoesteitä italialais-irlantilaiseen tapaan

Hyppään harvoin esteitä, mutta hyppäisin mielelläni enemmänkin, etenkin silloin, kun saan alle harrastajalle sopivaksi kouliintuneen idioottivarman esteratsun. Ratsastusmatkoilla olen päätynyt estehyppypaikkoihin vain pari kertaa ja palannut aina kotiin esteratsastuskärpäsen puremana. Rooman liepeillä sijaitsevassa I Due Laghissa koin viitisen vuotta sitten esteratsastuksen hauskimmat puolet: järkeviä harjoitusesteitä kentällä sekä huisin hauska maastoesterata ”ketun hajujälkeä” jahtaavan jahtikoiralauman perässä karauttaen.
Italia, Riitta reissaa,
Hevoset laiduntavat kauniilla nummilla (kuva Matteo Marzano)
Italialais-irlantilaisen jahtiratsastuksen tyyssija I Due Laghi on hienostunut maatilamatkailuun erikoistunut perheyritys. Tilan omistaa Milanosta kotoisin oleva Federico Nizza, joka kaipasi lähemmäs luontoa ja osti tilan 1970-luvulla kasvattaakseen vuohia, maremmanlehmiä ja lampaita. Kymmenisen vuotta myöhemmin tila alkoi ottaa vastaan matkailijoita. Vähitellen tilasta rakennettiin neljän tähden hotelli, joka tarjoaa monipuolista ratsastusta sekä kauneus- ja terveydenhoitopalveluja. Hotellin michelintähdellä siunattu ravintola tarjoaa paikallisia antimia, kuten oman meijerin juustoja ja luonnonmukaisesti kasvatettua lihaa.
Päärakennus (kuva Horsexplore)
Päärakennus (kuva Horsexplore)
Kaiken keskiössä on kuitenkin ratsastus. Tilan talli on British Horse Societyn hyväksymä ja sitä pyöritti tuolloin italialaistunut britti Maria Guttridge (hiljattain kuulin, että Maria on sittemmin muuttanut takaisin Englantiin, joten ratsastuksesta ja tallista vastaa uusi opettaja, napolilainen Susanna Risanova). I Due Laghi tarjoaa jahtiratsastuksen lisäksi loistavat puitteet kouluratsastukselle ja esteharjoittelulle. Ratsutilan valtavalla ulkokentällä harjoitteli visiittini aikana kansainvälistä mainetta saavuttanut kilpaesteratsastaja Pierpaulo Quagliarelle, jonka huikeita harjoitushyppyjä seuratessani sain kummasti puhtia omiin ristikkoesteharjoituksiini.
Tilava ulkokenttä (kuva Matteo Marzano)
I Due Laghin maastorata on juuri minulle sopiva: maisemallisesti kaunis ja teknisesti terapeuttinen. Rata kiertelee noin kolmekymmentä kilometriä pitkin ja poikin 150 hehtaarin laajuista nummien, metsien ja järvien värittämää maastoa. Maastoon on sijoitettu viitisenkymmentä, lähinnä kaadetuista puunrungoista rakennettua estettä, joiden korkeus vaihtelee puolesta metristä metriin.  Yksittäisten esteiden lisäksi reitille on rakennettu muutama sarja, joista pisin käsittää viisi matalaa risuestettä.  Osa esteistä viettää lievästi alamäkeen. Kaikki esteet on halutessaan helppo kiertää.
Maastoesteet ovat mukavan matalia (kuva Matteo Marzano)
Federico Nizza kiinnostui metsästysratsastuksesta 1990-luvulla suunnitellessaan I Due Laghin ratsastustoimintaa. Hän halusi yhdistää lajiin vakavamielisen harjoittelun ja luonnosta nauttimisen.  Federico lähti Irlantiin tutustumaan verijälkiratsastukseen ja palasi kotiin mukanaan irlantilainen metsästäjä, irlantilaisia jahtikoiria sekä parikymmentä irlantilaista jahtihevosta. I Due Laghi on irlantilaisen South Dublin Harriersin ystävyysseura.
Koirat ovat pääasiassa löytokoiria (kuva Horsexplore)
I Due Laghin jahtiratsastuksessa jätetään pyssyt kotiin. Koirat ja hevoset seuraavat riistan hajujälkeä, jonka henkilökunta on käynyt vetämässä maastoon ennen jahdin alkua. Hajujäljen metsästys ei ole pelkkää leikkimetsästystä, vaan 1600-luvun Britanniassa kehitetty jahtihevosten ja - koirien harjoittelumuoto. Myös Nyky-Rooman ketunmetsästys on kuulemma brittiläistä tuontitavaraa. Se sai alkunsa 1800-luvun alussa, kun lordi Chesterfield toi Anne-vaimonsa Roomaan parantelemaan keuhkojaan. Vaivojen parannuttua pariskunta palasi Englantiin, mutta jätti jahtihevosensa ja koiransa perustaksi roomalaiselle jahtiklubille.

"Jahti"esteratsastus on I Due Laghin kiistaton kuningastuote ja tallin hevoset ovat parhaimmillaan maastossa.  Kirjoitan ketunjäljestyspäivästäni hieman myöhemmin erillisen postauksen.

Horsexplore, Italia, ratsastusmatka,
Ketunjäljestys haukun perässä (kuva Horsexplore)
Tallilla kannattaa kuitenkin maastoesteiden lisäksi kokeilla myös kouluratsastusta ja tavallisia esteitä. Kaikki hevoset ovat rentoja, ystävällisiä ja helppoja käsitellä. Hevoset käyskentelevät suurimman osan vuorokaudesta laajoilla nummilaitumilla ja tulevat hyvin juttuun laiduntavien maremmanlehmien kanssa. Me sen sijaan hätistimme tieltämme yksittäiset lehmät ja väistimme varmuuden suuremmat pitkäsarvisten laumat.  Yleensä mukanamme jolkotteli muutama I Due Laghissa asustava maremmankoira sekä joukko sekarotuisia, ajokoiraa etäisesti muistuttavia vintiöitä. Kaikki koirat olivat I Due Laghiin pelastettuja löytökoiria, ja monen karvaturrin rankka historia oli luettavissa arvista ja nilkuttavasta hölkästä.

Horsexplore, Italia, ratsastusmatka
Koulutunnilla (kuva Horsexplore)
Horsexplore, riitta reissaa, italia, ratsastusmatkailu
Laiduntavat hevoset tulevat moikkaamaan maastoilevia ratsastajia (kuva Horsexplore)
Kokeilin ratsastusviikonlopun aikana muutamaa hevosta. Suurin osa tallin ratsuista on italialaisia maremmanhevosia ja irlantilaisia urheiluhevosia. Joukossa oli myös unkarilaista ja connemaraverta. Maria ohjasi ratsastajia stressittömän turvallisesti pitäen paineen mahdollisimman pienenä.
Italia, Horsexplore, maremmanhevonen, riitta reissaa
Parasta kumpumaisemaa (kuva Matteo Marzano)
Vaikka reissuni keskittyi esteratsastukseen, kuikuilin sivusilmällä myös muuta tarjontaa. I Due Laghin ympäristö tarjoaisi myös huikeat mahdollisuudet historiaa tihkuviin ratsastusvaelluksiin. Alue on täynnä jälkiä etruskien haudoista, roomalaisista teistä, keskiaikaisista raunioista ja renessanssiajan kartanoista. Ehkä voisin jonain päivänä yhdistää maastoestetunnit ja minivaelluksen. Tosin elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin hevoskärpäset estävät maastoilun. Silloin ratsastetaan kentällä tai maneesissa.
Ymppäsin ratsastusviikonloppuun myös pikavisiitin lähikaupunkeihin. Piipahdimme kavereiden kanssa taksilla muutaman kilometrin päässä Bracciano-järven rannalla sijaitsevassa Aguillaran kaupungissa. Käyskentelimme kaupungin keskiaikaisia kujia ja kapusimme kaupungin laella komeilevaan kirkkoon, josta avautuu henkeäsalpaava näkymä järvelle. Ei ihme, että Italian oma poika Eros Ramazzotti (ja kas kummaa myös Tom Cruise) valitsi aikoinaan vihkikirkokseen Aguillaran.  Ja Laziossa kun ollaan, kaikki tiet vievät Roomaan. Sinne porhaltaa autolla I Due Laghista vajaassa tunnissa.
Riitta Reissaa, Riitta Kosonen, Lago Bracciano, Aguillara, Italia, Horsexplore
Riitta reissasi Aguillaraan
Saatat olla kiinnostunut myös tästä postauksesta, jossa I due Laghi on mukana.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Ratsureima Ranch: working equitationia arabioriilla

Working Equitation –työratsastus (WE) on rantautunut vauhdilla suomalaiseen ratsastusmaailmaan
Riitta reissasi Working Equitation -sillalle
working equitation, Riitta reissaa, Horsexplore,
Working Equitation- härkäfiguuri Portugalissa
Kokeilin lajia ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Katarina ”Kata” Albrechtin (nyk. Cozmei) luona ja tykästyin kovasti. Sittemmin olen päässyt WE-tunneille parilla Portugalin –matkallani (postaan niistä tunneista myöhemmin). Harjoittelu on ollut Suomessa hevosettomalle hankalaa, koska WE- klinikat ja kurssit on usein suunnattu oman ratsun kanssa harjoitteleville. Nyt tilanne on onneksi muuttunut ja WE-tunneille voi jossain päästä myös tallien hevosilla. 
working equitation, riitta reissaa, katarina cozmei
Kieli keskellä suuta Katarinan luona kulmaperuutusta lusitanotamman kanssa (kuva Jutta Koivula)
working equitation, riitta reissaa, katarina albrecht
Härkä on seivästetty (rengas koukittu seipääseen) (kuva Jutta Koivula)
working equitation, Riitta reissaa, Katarina Albrecht
Side pass vasemmalle (kuva Jutta Koivula)
Working Equitation on Etelä-Euroopassa kehitetty ratsastuslaji, joka imitoi työskentelyä hevosen kanssa maatilalla. WE:ssä on vaikutteita koulu-, este- ja lännenratsastuksesta. Kilpailutasosta riippuen working equitationia ratsastetaan yhden tai kahden käden ohjasotteella.

WE-kilpailut koostuvat kolmesta osasta. WE-kouluratsastusrata sisältyy muun muassa käynti ja laukkapiruetteja, laukanvaihtoja ja lisäyksiä. Teknisessä osassa suoritetaan tarkkuutta vaativa ”temppurata”, jonne on koottu joukko karjatilan töitä jäljitteleviä tehtäviä, kuten avattavia ja suljettavia köysiportteja, maapuomitehtäviä kulmaperuutuksineen, side passia sivuttaiskäynteineen, renkaan nappaamista seipääseen ja heinäpaalin yli hyppäämistä. Teknisessä osassa arvostellaan laukanvaihtojen puhtautta, hevosen muotoa ja tasapainoa, ratsastajan istuntaa ja vaikuttamista hevoseen sekä volttien säännöllisyyttä. Lisäksi ropsautetaan virhepisteitä epäonnistumisista. Kolmososiossa kilpaillaan temppuradan nopeudesta ja sujuvuudesta.

Suomeen on vuoden sisään syntynyt useita paikkoja, joissa voi kokeilla working equiationia. Working Equitation Finland on tehnyt hartiavoimin työtä lajin tunnettuuden eteen järjestämällä harrastajille, ratsastuksenopettajille, talliyrittäjille ja yleisölle klinikoita ja demoja talleilla ja hevosalan tapahtumissa. Moni ratsastuksenopettaja on kokeilun jälkeen lisännyt WE:n tarjontaansa, sillä se on hauskaa ja hyödyllistä vaihtelua sekä oppilaille että hevosille.
working equitation, Antti Jurvanen, Riitta reissaa, Miguel da Fonseca, Workign Equitation Finland
Maailmanmestari Miguel da Fonseca ja esteratsastaja Antti Jurvanen talvella ratsastuskeskus Ainon WE-tapahtumassa
Toukokuussa opettelin WE-tehtäviä Primus Tallilla, jossa opetushevoset kokeilivat lajia ensimmäistä kertaa. Oli hauska nähdä hevosten ihmetyksen muuttuvan iloksi ja peräti näytönhaluksi, kun ne alkoivat ymmärtää mistä oli kyse. Heinäkuun alussa hurautin ratsastuksenopettaja ja valmentaja Hanne Halosen Ratsureima Ranchin working equitation –tehtäväpuistoon. Ratsukseni sain sympaattisen, Portugalista keväällä Suomeen saapuneen arabiori Boriksen.
working equitation, Riitta reissaa, Hanne Halonen, Ratsureima ranch
Hanne ja Boris
Haimme Boriksen tarhasta satuloitavaksi tallin tilavassa karsinassa. Ajatus oriista jännitti hieman ruuniin ja tammoihin tottuneena harrastajana. Boris oli kuitenkin ihana käsitellä, etenkin kun se painoi turpansa lempeästi olkaani vasten harjatessani sen kaulaa. Vaihtaessani paikkaa huomasin tosin takkikankaani olleen tuttina sen hampaiden välissä. 
working equitation, Ratsureima Ranch,
Lasitaitelijan tuunaamat suitset
Aloitimme tuntini ratsastuskentällä, jossa haimme Boriksen kanssa tuntumaa toisiimme. Otin nivelohjat käteen, kankiohja jätettiin melko pitkäksi.  Boris tuntui jo alkukäynnissä pehmeäaskeliselta ja mukavasti eteenpäinpyrkivältä ratsulta, joten päätin palkita oriin olemalla puolestani yrittämättä liikaa.  Koska WE:ssa on tärkeää osata kääntyä täsmällisesti, oikea-aikaisesti ja tarkasti, keskityimme kääntäviin avuihin tekemällä useita kahdeksikkoja käynnissä ja ravissa.
working equitation, riitta reissaa, Hanne Halonen, Ratsureima Ranch, Boris
Boris on mukava satuloitava
Huomasin melko pian, että Boris oli suora, minä en. Kääntyminen oikealle sujui melko pehmeästi, mutta vasempaan suuntaan keskipakovoima alkoi työntää minua ja Borista ikävästi ulos ympyrän kaarelta. Hanne neuvoi keskittämään katseen Boriksen ulkokorvaan ja kääntämään hevosta istunnalla ja ulkopohkeella. Samalla piti varoa siirtämästä käsiä, jottei Boris asettunut kaulastaan vaan niskasta. Sain myös ohjeen varoa vetämästä ohjaa koskaan taaksepäin.
Emme laukanneet kentällä, ettei urheilullinen ori olisi ottanut liikaa kipinää ennen ranchin WE- puistoon siirtymistä. Koska opittavaa oli paljon, jätimme muutenkin laukat väliin ja treenasimme tehtäviä käynnissä ja ravissa. Pidin myös kahden käden ohjasotteen. Onpahan mitä tavoitella: Master-tasolla WE-rata karautetaan sitten vauhdikkaasti laukassa ohjat yhdessä kädessä.
Katarina Allbrecht, Riitta reissaa, working equitation
Alman kanssa harjoittelin taannoin myös laukkaa ohjat vasemmassa kädessä (kuva Jutta Koivula)
WE-kentälle oli koottu minulle sopiva aloitussetti: pyöröaitaus, volttikahdeksikko, side pass -puomi, kulmaperuutus sekä ”seivästettävä” härkäfiguuri. Volttitehtävät sujuivat mukavasti, kunhan muistin keskittyä Boriksen ulkokorvaan. Sitten kokeilimme side passia, jossa liikutaan sivusuuntaan hevosen vatsan alle jäävää puomia pitkin. Vaikka harjoittelin ensin ”kuivalla maalla” ilman puomia, Boris kiemurteli, koska suljin vahingossa tien unohtaessani avata kättä ja pohjetta kulkusuuntaan.

Kulmaperuutuksen namipala on alussa kilautettava kello. Se kuulostaa kivalta ja valmistaa tehtävään.  Peruutus sujui mukavasti, kun siirsin istunnan painoa Hannen neuvojen mukaisesti hieman eteenpäin ja lirkuttelin sormilla Borista taaksepäin. Käännöskin onnistui, kun mietin kääntyväni etuosan ympäri ja tarkistin käännöskohdan alas katsomalla.
working equitation, Riitta reissaa, Ratsureima ranch
Kellon kilautus aloittaa peruutustehtävän
Silta on Boriksen lempitehtävä. Boris ylittää sillan yli niin tyynesti, että pääsee tekemään sen ”rauhoitustehtävänä”, jos sattuu kuumumaan tai ärsyyntymään radalla. Vein itsekin Boriksen pari kertaa sillalle ärsytettyäni sitä ristiriitaisilla avuillani.
working equitation, Riitta reissaa, Ratsureima ranch
Kohti siltaa
working equitation, Riitta reissaa, Ratsureima Ranch
Sillalla - Boris tykkää!
working equitation, Riitta reissaa, Ratsureima ranch
Hallitusti pois sillalta:)
Kuikuilin radalla vähän väliä härkäfiguuriin päin, sillä mielestäni härän seivästys (renkaan nappaaminen seipääseen härän päältä) on WE-radan coolein episodi. Olen nähnyt esityksissä vauhdikkaita härän ”seivästyksiä” ja tunsin itsekin hieman ylpeyttä asettaessani seipään lepoasentoon kainalooni. Lumous kuitenkin särkyi hoiperreltuani härkää kohti ja pudotettuani renkaan vahingossa tynnyriin Hannen ongittavaksi.

Seuraavalla kerralla taidan hankkia Hannelta videon treenistäni, etenkin jos suoritan kokonaisen radan. Video hämmästyttää jälkeen päin moneen suuntaan: huonolta tuntunut suoritus ei aina näytäkään niin toivottomalta. Video myös paljastaa maneerit, joille on itse turta.
working equitation, Riitta reissaa, Ratsureima Ranch
Kuivaushuoneen istuskelunurkkaus
Ratsureima ranch
Lasitaiteilijan tuunaama karsinan ikkuna
Ratsureima ranch
Voihan sitä kulman tallissa suojata näinkin:)
Vierailu Ratsureima Ranchilla oli myös visuaalinen kokemus. Hanne on ansioitunut lasitaiteilija, joten estetiikka näkyy. Hevosten suitsiin on sommiteltu lasihelmikoristeet ja talli on kuin pieni taideteos koristelasisine ikkunoineen ja käsin taottuine karsinoineen. Kuivatushuoneessa, karsinoiden vieressä ja satulahuoneissa on vintage-huonekaluin sommiteltuja istumaryhmiä, hevosalan kirjoja ja jopa baarinurkkaus. Vintage-teema jatkuu myös ranchin puodissa, josta voi ostaa myös lasikoruja sekä liiterissä, jonne on remontoitu baari ja seurustelutila. Ranchilla on myös tyylikkäät majoitustilat, kuten täysin varusteltu ”metsästysmaja”, joten ranchille voi mennä leireilemään ja yhdistää ohjelmaan vaikka lasityöskentelyä, valokuvausta tai entisöidyllä-Buickilla ajelua pitkin kumpuilevaa maalaismaisemaa.

Kiinnostuitko? Tässä linkki Terhi Paavolan kirjoittamaan näppärään Working Equitation -tietopakettiin.
Lajin suomalainen kattojärjestö on Working Equitation Finland.
Tässä linkki Ratsureima Ranchille.
Saatat olla kiinnostunut myös syyskussa ratsastuskeskus Ainossa järjestettävästä III Lusitanofeirasta.